Bay Arean paras pata

Pari Kalifornian juttua on vielä kertomatta, joten tartunpa niihin jotta pääsen jonain päivänä ajan tasalle meidän reissukertomusten ja -vinkkien kanssa. Jos matkustatte Kaliforniaan ja teette road tripin legendaarista Highway 1:stä pitkin, teidän on ehdottomasti pysähdyttävä idylliseen Pescaderon kylään. Sieltä löytyy yksi Bay Arean hehkutetuimmista helmistä Duarte’s Tavern, jonka erikoisuuksia ovat herkullinen artisokkakeitto, cioppino ja kuuluisa olallieberry piirakka.

kummelikopplan

Cioppino on amerikkalais-italialainen kalastajanpata, joka on peräisin San Franciscosta. Tarinan mukaan ruokalaji syntyi kun paikalliset kalastajat heittivät saaliinsa jämia pataan ja keittivät niitä tomaatin, valkoviinin ja mausteiden kanssa. Half Moon Bayn italialaistaustaisen vuokraisäntämme (joka harrastekalastaja hänkin) mukaan Duartesin pata on alueen paras ja sen kyllä uskomme. Kalaa ja erilaisia äyriäisiä oli valtavasti ja liemi oli taivaallisen makuista. Annos olisi helposti riittänyt kahdelle.

Jälkkärille ei todellakaan olisi ollut tilaa, mutta kuuluisaa piirakkaa oli pakko maistaa. Olallieberry on hybridimarja, jossa on kaksi kolmasosaa karhunvatukkaa ja yksi kolmannes vadelmaa. Maku oli miellyttävän kirpeä ja piirakkapala katosi lautaselta alta aikayksikön… Sulattelimme illallista vatsat pulleina vielä Farmer’s Marketilla joka sattui olemaan samana iltana. Batiikkivaatteisiin päästä varpaisiin sonnistautunut bändi säesti ja paikalliset maanviljelijät myivät herkkujaan. Kylän ulkopuolella olisi vielä ollut vuohifarmi, mutta tyydyimme vain vilkaisemaan kavereita autosta käsin kotimatkalla.

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

52 viikkoa: 29/52

Myöhässä ollaan viime viikkoisen yhteiskuvan kanssa , mutta minkäs teet kun matkustaminen Coloradoon kaksilla rattailla, autoistuimella, käsimatkatavaroilla ja seitsemällä matkalaukulla osuu yhteen lapsen sairastamisen ja täysin sekaisin olevan päivärytmin kanssa… It is what it is.

Nyt kuitenkin jo toista päivää vieraina miehen kollegan kodissa Denverin lähiössä. Perheen miehet nukkuvat edelleen sikeästi, joten ehkä tästä päivästä tulee jo parempi ilman kuumetta ja kiukkua!

20140721-114823-42503791.jpg

Pride San Francisco

Viimeiseen kaupunkipäiväämme kuului myös kaupungin 44. Pride juhla. Järjestelmällisiä kun olemme, ajoitimme  aamupäivän brunssin juuri ennen päikkäreitä ja liityimme iloiseen juhlintaan pojan nukkuessa. Vappu meets Love Parade kuvaisi ehkä päivää parhaiten.

kummelikopplan

kummelikopplan

Pride viikonloppua juhlittiin sadoissa paikoissa yli pitkän viikonlopun. Itse paraati kulki San Franciscon keskustan pääkatua, Market Streetiä pitkin ja keräsi arviolta ainakin 700 000 osallistujaa. Ei ihme, että se kesti ainakin viisi tuntia. Juhlinta huipentui Civic Centerille päälavan ja useiden pienempien lavojen eteen. Oli upeata nähdä suurkaupungin muuttuvan suureksi värikkääksi juhlaksi tärkeän asian puolesta. Rattaiden kanssa oli hieman vaikea edetä ja vaikka poika nukkui tyytyväisenä kuulosuojaimet korvillaan jätimme juhlimisen muille ja jatkoimme kaupunkipäiväämme vähän rauhallisimmissa kaupunginosissa.

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

Unikirjan oppeja testaamassa ja toinen luksusbrunssi

Kuluneen puolen vuoden aikana on tullut hankittua paljon kirjoja pojalle. Ei ehkä fiksuinta kotiin kannettavaa painonsa takia, mutta mitäpä sitä ei tekisi poikansa oppimisen kannalta? Hauskoja kertomuksia ihanalla kuvituksella. Osa ovat selkeästi unikirjoja, toiset tavallisia satuja. Yksi niistä on kirja Larry koirasta, joka eksyy San Franciscossa. Satua on luettu iltaisin kymmeniä kertoja ja viimeisellä päiväretkellämme kaupunkiin, kirjan opit pääsivät testiin.

Söimme herkullisen skumppabrunssin Nob Hillillä yleellisessä Top of the Markissa. Kuulostaa ehkä hirvittävältä paikalta viedä vilkas 2-vuotias, mutta täällä on se hyvä puoli että kaikkialla on rentoa ja lapset tervetulleita pieniä asiakkaita. Meidän jetsetteri pärjäsi mainiosti maistellen pöydän antimia, eikä ipadia tai muuta viihdykettä tarvittu.

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

Hotellin 19. kerroksesta oli lähes 360 asteen näkymät kaupungin yli ja poika bongasi heti Bay Bridgen. Tarjoilija oli vaikuttunut ja kertoi suurimman osan turisteista luulevan sen olevan Golden Gate. Kiersimme ravintolan toiselle puolelle ja sieltähän se tuttu punainen siltakin tuli tunnistettua. Päivän mittaan poika bongasi mm. myös cable carin, Coit Towerin, Lombard streetin ja Alcatrazin muutamia mainitakseni. Kyllä lukeminen kannattaa. Lapsen kieli kehittyy ja hän oppii vaikka mitä!

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

Junamiehen unelma

Mistä johtuu että kaikki pikkupojat tuntuvat fanittavan junia? Poika oppi huristelemaan Brion junaradallaan juuri ennen lähtöä Kaliforniaan ja Menlo Parkissa meitä odotti vetureita joka lähtöön. Lisäksi caltrain kulki lähellä kotia ja trainspottingia pystyi kätevästi harrastamaan vaikkapa monta kertaa päivässä. On siis sanomattakin selvä, että innostus juniin on siis vain kasvanut kuukausien saatossa.

Junamies koki suuren riemun kun pysähdyimme Bonanzan maisemista tutun Jamestownin Railtown 1897 junamuseoon kesäkuussa ajomatkalla Yosemiteen. Asema on peräisin 1800-luvun lopulta, jolloin höyryjunia kulki sieltä ympäri maata. Ratapihalla ja alueella pääsi kulkemaan vapaasti ja maksua vastaan oli pieniä opastettuja esittelyitä. Tasatunnein oli myös mahdollisuus päästä ajelulle vanhalla höyryjunalla. Meillä juna-ajelu jäi tekemättä, mutta onneksi junan näkeminen oli melkein yhtä siistiä ja pienoismalli asemasta piti junamiehen kiireisenä.

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

Kuin perhettä

On uskomatonta miten joidenkin ihmisten kanssa klikkaa heti. Ja vielä mahtavampaa kun kokonaiset perheet klikkaavat. Tapasimme Menlo Parkin kotimme varsinaisia asukkaita pari kertaa Suomessa ja nyt kesäkuussa heidän palattua Kaliforniaan olemme olleet tiiviisti yhdessä. On uitu, leikitty leikkipuistoissa, käyty Off the Gridissä ja käyty porukalla lasten huvipuistossa. Perheen nelivuotias kutsuu meidän poikaa varaveljekseen ja olisi halunnut lainata häntä yökylään pariksi päiväksi. Vietimme iltaa heidän kodissaan (oli muuten outoa olla vieraana “omassa” kodissaan) ja tunnelma oli vähintään yhtä kotoisa kuin Bravermaneilla.

Niin mukavaa seuraa ja niin avosydämisiä ihmisiä. Mukavuus taitaa olla sukuvika, sillä perheen täti joka myöskin asuu perheensä kanssa laaksossa on vähintään samaa kaliiperia. Hän on pitänyt meistä huolta kuin omasta perheestään ja nyt kun vielä piipahdamme Piilaaksossa saimme kutsun talovahdeiksi heidän lomaillessa Suomessa.

Ihania olette kaikki. On ollut hienoa tutustua teihin ja surettaa että asumme niin kaukana toisistamme. Ikävä tulee, mutta toivottavasti näemme taas pian!

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan