Hulluna puikkoihin

Ihastuin muutama vuosi sitten Cliniquen chubby stick huulipunan ja -rasvan välimuotoon. Kuten joskus taisin mainita en todellakaan ole huulipunaihmisiä, mutta näiden avulla yritän sävyttää huuleni pitkin päivää. Luottovärini on ollut neutraali whole lotta honey, mutta nyt olen rohkaistunut kokeilemaan uusi sävyjä. Tämän hetken lemppari on oversized orange, joka sopii loistavasti päivettyneen ihon pariksi.

kummelikopplan

Chubby stickejä on olemassa myös luomiväreinä ja olen suorastaan hurahtanut näihin voidemaisiin väreihin. Voiko olla helpompaa kuin levittää väriä isolla puikolla? Helppo kesämeikki, joka ei kaipaa sen kummempia pohjustuksia. Paluuta jauhemaisiin luomiväreihin tuskin enää on. Ja koska hinta molemmille puikoille on huomattavasti pienempi täällä kuin Suomessa, on puikkoja  tullut hamstrattua kiitettävä määrä.

kummelikopplan

 

52 viikkoa: 30/52 Go Rockies!

Tämä viikko on kulunut Coloradossa Denverin lähiseuduilla. Kuumaa (lähes 40 astetta) ja kuivaa on ollut ja mailin korkeudessa oleva ohuempi ilma saa meidät kaikki kolme puuskuttamaan. Aikamoinen muutos Havaijin kosteaan ilmastoon. Pojan mystinen kuume osoittautui vauvarokoksi kun näpyt ilmestyivät muutaman päivän kuumeilun jälkeen. Niiden tulon myötä kiukkuisuus katosi ja pian hän olikin taas oma herttainen ja aktiivinen itsensä.

Tiistaina pääsin toteuttamaan yhtä haavettani mikä jäi San Franciscossa tekemättä, pääsin nimittäin baseball matsiin! Treffasimme isäntämme ja hänen tyttöystävänsä Coors Fieldillä ja siirryimme Rooftop baarikatsomoon, johon meillä oli liput. Liput Denverissä eivät maksaneet kuin murto-osan San Franciscon vastaavista ja meillä hintaan kuului ilmainen juomakin. Poikaa ei peli jaksanut pahemmin kiinnostaa, mutta hän löysi kivan majan lasioven takaa itselleen. Matseihin tullaankin ennemmin tapaamaan kavereita, syömään ja juomaan kuin seuraamaan peliä kiihkeästi. Kun aurinko alkoi laskea oli meidän aika kiittää illasta ja suunnata kämpille. Peli jatkui vielä pitkään ja kotijoukkue taisi hävitä…

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

Päivä kansallispuistossa – mini road trip II

Nukuttuamme ja leikittyämme pienessä Bridgeportin kylässä (joka oli niin pieni ettei siitä oikein ole mitään kerrottavaa) matkamme jatkui läpi Sierra Nevadan vuorten kohti määränpäätämme. Ohitimme vaikuttavan Mono Laken ja etenimme kohti Yosemiten kansallispuistoa käyttäen itäisintä reittiä Tioga passin kautta.

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

Onneksi valitsimme tämän reitin, sillä se oli niin uskomattoman kaunis. Toinen toistaan vaikuttavampia kallioseinämiä (joista yksi muistutti erehdyttävästi paviaania), peilikirkkaita vuoristojärviä, puroja, vesiputouksia – you name it! Jos joku päivä palaamme Yosemiteen, tänne on ehdottomasti tultava asuntoauton, supin ja kalastusvehkeiden kanssa. Telttailemaan minua ei sinne saisi, sen verran suuri kunnioitukseni karhuja kohtaan on.

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

Hurautimme alas Yosemite Valleyyn, jossa oli ihmisiä tungokseksi asti. Sieltä oli kuitenkin hienot näkymät Half Domelle, joka taitaa olla puiston kuuluisin. Syötyämme laaksossa lounaan matka jatkui ja saavuimme rannikolle jo alkuillasta. Ajoa tuli viisi-kuusi tuntia päivässä ja vaikka kaikki sujui hyvin, totesimme molemmat että tämä riitti oikein hyvin. Päätös vaihtaa iso road trip uuteen Mauin matkaan oli ollut oikea.

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

1000 km, 36h – mini road trip I

Koska viimeisille viikoille suunnittelemamme road trip Kaliforniasta Denveriin vaihtuikin toiseen Haivaijin matkaan, jäi muutama matkakohde tietysti näkemättä. Näistä tärkein oli Yosemiten kansallispuisto, jonne päätimme tehdä mini road tripin. Matkasuunnitelma oli melko kunnianhimoinen; lähtö aikaisin lauantaiaamuna ja paluu rannikolle sunnuntai-illaksi. Kansallispuiston lisäksi reittiin kuului Bodien aavekaupunki ja yöpyminen Bridgeportin kylänpahasessa. Menomatkalla teimme ex tempore pysähdyksen Jamestownin junamuseossa, josta jo kerroinkin.

Kipusimme ensimmäisen päivän mittaan aina korkeammalle ja pohdimme laakson, solan ja creekin eroja ajaessamme slalomia kiemurtelevia vuoristoteitä pitkin. Näimme lumisia huippuja ja saavuimme suunnitelmien mukaan Bodieen iltapäiväksi. Se on yksi parhaiten säilyneistä aavekaupungeista Kaliforniassa. 1880-luvulla vuoriston kultakaivoskaupungissa asui peräti 10 000 ihmistä. Sieltä löytyi niin punaisten lyhtyjen alue kuin Chinatownkin. Nelisen kymmentä vuotta myöhemmin kaivoksen ehdyttyä asukkaat muuttivat hiljalleen pois ja paikasta tuli myöhemmin kansallinen historiallinen nähtävyys.

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

Bay Arean paras pata

Pari Kalifornian juttua on vielä kertomatta, joten tartunpa niihin jotta pääsen jonain päivänä ajan tasalle meidän reissukertomusten ja -vinkkien kanssa. Jos matkustatte Kaliforniaan ja teette road tripin legendaarista Highway 1:stä pitkin, teidän on ehdottomasti pysähdyttävä idylliseen Pescaderon kylään. Sieltä löytyy yksi Bay Arean hehkutetuimmista helmistä Duarte’s Tavern, jonka erikoisuuksia ovat herkullinen artisokkakeitto, cioppino ja kuuluisa olallieberry piirakka.

kummelikopplan

Cioppino on amerikkalais-italialainen kalastajanpata, joka on peräisin San Franciscosta. Tarinan mukaan ruokalaji syntyi kun paikalliset kalastajat heittivät saaliinsa jämia pataan ja keittivät niitä tomaatin, valkoviinin ja mausteiden kanssa. Half Moon Bayn italialaistaustaisen vuokraisäntämme (joka harrastekalastaja hänkin) mukaan Duartesin pata on alueen paras ja sen kyllä uskomme. Kalaa ja erilaisia äyriäisiä oli valtavasti ja liemi oli taivaallisen makuista. Annos olisi helposti riittänyt kahdelle.

Jälkkärille ei todellakaan olisi ollut tilaa, mutta kuuluisaa piirakkaa oli pakko maistaa. Olallieberry on hybridimarja, jossa on kaksi kolmasosaa karhunvatukkaa ja yksi kolmannes vadelmaa. Maku oli miellyttävän kirpeä ja piirakkapala katosi lautaselta alta aikayksikön… Sulattelimme illallista vatsat pulleina vielä Farmer’s Marketilla joka sattui olemaan samana iltana. Batiikkivaatteisiin päästä varpaisiin sonnistautunut bändi säesti ja paikalliset maanviljelijät myivät herkkujaan. Kylän ulkopuolella olisi vielä ollut vuohifarmi, mutta tyydyimme vain vilkaisemaan kavereita autosta käsin kotimatkalla.

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

52 viikkoa: 29/52

Myöhässä ollaan viime viikkoisen yhteiskuvan kanssa , mutta minkäs teet kun matkustaminen Coloradoon kaksilla rattailla, autoistuimella, käsimatkatavaroilla ja seitsemällä matkalaukulla osuu yhteen lapsen sairastamisen ja täysin sekaisin olevan päivärytmin kanssa… It is what it is.

Nyt kuitenkin jo toista päivää vieraina miehen kollegan kodissa Denverin lähiössä. Perheen miehet nukkuvat edelleen sikeästi, joten ehkä tästä päivästä tulee jo parempi ilman kuumetta ja kiukkua!

20140721-114823-42503791.jpg