52 viikkoa: 35/52 Paloasemalla

Tällä viikolla yhteiskuvan kanssa ei tarvinnut fuskata tai myöhästellä, sillä kamera kulki eilen mukaan paloasemalle jossa oli avoimet ovat Espoo päivän kunniaksi. Aamuseitsemästä asti oli kova odotus, että milloin sinne oikein pääsee. Poika selitti monta päivää kuinka hän meinaa ajaa paloautoja ja jutella palomies Samille.

Vierailu toteutti kaikki pikkupojan haaveet kun sen aikana pääsi kiipeämään ison paloauton ja ambulanssin ratin taakse monta kertaa. Minnekään ei tarvinnut jonottaa ja tutkittavaa riitti. On sanomattakin selvää, että ensi vuonna menemme uudestaan.

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

By mini chef: pizzaperjantai

Koko päivän sitä odotettiin, nimittäin perjantai-illan kokkailua. Taitoja on treenattu uudessa leikkikeittiössä pitkin viikkoa ja eilen mini chef valmisti ensimmäisen pizzansa. Kaikilla oli omat essunsa ja työnjako sujui mutkitta. Papi pilkkoi, mami teki tomaattikastikkeen sekä toimi työnjohtajana ja paistajana. Pikkukokki vastasi kaikkein tärkeimmästä, eli maistoi huolellisesti ainesosia ja kokosi pizzat. Lemppareita olivat raa’at sipulit ja herkkusienet.

kummelikopplan

Mainioina pizzapohjina toimivat Lapin ruisrieskat ja kastikkeen sekoitin tomaattipyreestä, ketsupista, oliiviöljystä sekä vihreästä pestosta ja maustoin sen valkosipulilla, oreganolla, paprikalla, suolalla ja mustapippurilla. Täytteitä löytyi monenlaisia; tuorepinaattia, herkkusieniä, paprikaa, minitomaattia, oliiveja ja kaverin puutarhan kesäkurpitsaa. Lienee turha kertoa, että herkullista tuli! Ensi kerralla sitten white pizzaa…

kummelikopplan

kummelikopplan

 

Anteeksi kuinka?

Taaperomme osaa välillä naurattaa oikein kunnolla. Hän höpisee ja selostaa jatkuvasti. Toissa aamuna autossa lauloimme viattomasti Sataa, sataa ropisee laulua, josta hänelle tietysti jäi yksi sana mieleen. Arvaatte varmaan mikä: Mikä pili on? Missä pili on? Tässä on pili!

Myöhemmin samana päivänä hän kiipesi katsomaan pihalle keittiön ikkunasta huutaen tisuu, tisuu missä tisu on? Hämmenyin ja repesin kunnes tajusin. Tosiaan, naapurin Sisu poika oli leikkinyt ulkona pari päivää sitten…

Tilaa leikkiä

Jotta meno kotona ei ihan tylsäksi pääsisi muuttumaan päiväkotialoituksen rinnalla, muutimme viikonloppuna myös kodin huonejärjestystä. Ajoitus ei ehkä ole ihan paras mahdollinen, mutta positiivista muutostahan tässä tehdään. Poika pääsi isompaan huoneeseen ja walk-in-closet muutti takaisin pikkumakkariin, missä se alun perin olikin ennen pojan syntymää.

kummelikopplan

Isossa huoneessa on nyt tilaa leikkiä ja lelutkin löytävät hiljalleen paikkansa. Muutama IKEA-reissu tarvitaan, jotta huone on tältä erää valmis mutta tärkein eli junarata on jo vallannut paikkansa. Huonemuutoksessa työhuone joutui myös pois isosta huoneesta ja nyt onkin menossa sen ja walk-in-closetin integroiminen huomattavasti pienemmissä tiloissa kuin ennen. Uskon että olemme keksineet siihen hyvän ratkaisun, jonka saatte nähdä kunhan hommat etenevät!

 

 

52 viikkoa: 34/52 Reppu selkään

Nyt kyllä myönnän fuskanneeni viikkokuvan kanssa. Viime viikolta kameraan ei tallentunut yhtäkään kuvaa pojasta ja minusta, joten sen sijaan tarjolla olisi uunituore kuva ensimmäiseltä dagisaamulta. Reppu selkään ja iloisena matkaan. Nyt mennään kuului komento eteisessä tänä aamuna.

kummelikopplan

kummelikopplan

Aamupäivä meni tosi hyvin. Poika leikki ja tutki mitä kaikkea dagisinnestä löytyy. Hänhän tunsi ennestään vain dagiksen pihan. Jäimme myös lounaalle ja ruokailun sujumista jännitin, sillä meidän kodin kala-kasvispainotteinen ruokavalio poikkeaa melkoisen paljon perus koulukeittiön tarjonnasta. Vitsailin ajat sitten, että meidän poika taitaa olla ainoa lapsi joka aloittaessaan päiväkodissa ei tiedä mitä nakit on. Tietysti tämän päivän ruokalistalla oli nakkistroganoffia, joten nyt sekin on sitten tuttu. Kotiin ei olisi saanut lähteä ollenkaan, mutta onneksi huomenna pääsee taas leikkimään!

 

Kohti päiväkotistarttia

Huomenna on suuri päivä kun pojan päiväkotitreeni käynnistyy. Äkkiä nämä viikot kuluivat ja nyt alkaa hirvittämään kun kohta ei enää saakaan viettää päiviä rakkaansa kanssa. Hän tulee puolestaan varmasti pärjäämään uudessa ympäristössä oikein hyvin, äidillä taitaa olla enemmän sopeutumista luvassa.

Kävimme muutama viikko sitten tutustumassa päiväkotiin ja vierailu meni tosi hyvin. Poika leikki innoissaan ulkona ja kaikki hoitajat vaikuttivat mukavilta. Yksi heistä oli jopa vanha perhetuttu, joka on hoitanut myös pikkuveljeäni 80-luvulla. Aktiviteettihuoneen seinällä roikkui jo pojan nimi ja hänelle löytyi nimikoitu naulakko. Ne kun näki niin ei voinut olla liikuttumatta.

Huomenna pitäisi saapua paikalle aamuyhdeksältä ja harjoitusviikko etenee sitten pojan ehdoilla. Hän on jo kirjoilla, joten hän saa ruokaa ja voi jäädä hoitoon ilman minua. Tänään pitää vielä pakata kura- ja vaihtovaatteet sekä nimikoida ne. Hain läjän sisähousuja ja paitoja Lindexin alerekistä ja ne pääsevät huomenna mukaan dagisreppuun. Tilaamani nimitarrat ovat vasta matkalla, joten turvaudun näin alkuun ihonväriseen kangasteippiin, jonka pitäisi ajaa saman asian. Periaatteessa olemme siis valmiita, mutta henkisellä puolella riittää vielä tekemistä. Onneksi meillä molemmilla on koko viikko aikaa harjoitella!

kummelikopplan

kummelikopplan

Jotain ihan muuta

Tällä viikolla on vietetty sekä hääpäivää ja suhteemme vuosipäivää. Olemme tulleet siihen pisteeseen jossa olemme olleet naimisissa puolet yhdessäoloajastamme. Seitsemän vuotta naimisissa ja you do the math…

Hääpäivänämme pääsimme ensimmäistä kertaa yli puoleen vuoteen viettämään hetken aikaa kahdestaan kun jätimme pojan vanhemmilleni (jotka kerrankin olivat  maissa) ja suuntasimme niinkin romanttiseen paikkaan kuin lähiostarille. Kiertelimme käsi kädessä ja kävimme ihailemassa uuden Punnitse & Säästän valikoimia. Tosi romanttista, eikö vain?

kummelikopplan

Myöhemmin viikolla pääsimme taas liikkeelle kahdestaan. Tällä kertaa miehen ylipuhumana Lauttasaareen uivaan venenäyttelyyn. Hänellä on jo vuosia ollut kova venekuume ja halusi nyt minun näkevän hänen top 3:nsa. Vene ei kyllä edelleenkään ole priolistan kärjessä jos minulta kysytään, mutta olipa erilainen iltapäivä venekansan parissa. En ole pitkään aikaan nähnyt niin paljon raidallisia neuleita ja Helly Hansenin takkeja yhtä aikaa.

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan