Ei mikään pikkuvauva enää

P199

On aika tehdä poikamme puolivuotisraportti:

Puolen vuoden aikana pikkuisemme on kasvanut 20cm pituutta ja on nyt komeat 70cm. Painosta ei ole tietoa kun emme täällä pääse häntä punnitsemaan, mutta tasainen tahti tälläkin saralla tuntuu olevan. Hänen hiuksensa ovat muuttuneet tummista blondeiksi.

Pikkuisen lempipuuha on pomppiminen. Peilin edessä tai sylissä, miksipä ei kylvyssäkin – monta kertaa päivässä. Pöydän rummuttamien on myös kivaa! Ja myös vanulappupussin potkiminen kylppärissä.

Hänen bravuurinsa on sukkien lennättäminen metrin päähän makuuasennossa ollessaan. Sukkien tiputtelu on jatkuvaa. Jostain syystä vasen sukka on aina hukassa!

Hän kääntyy vaivatta, silmänräpäyksessä selältä vatsalle, aina oikean kyljen kautta. Vasenta käännöstä odotellaan. Takaisin selälleen hän kääntyy toistaiseksi vain harvoin.

Pikkuinen pyörii kuin viisari vatsallaan. Tahtotila päästä liikkeelle on suuri, mutta toistaiseksi sutii paikallaan ja sehän harmittaa… Hän nosta ylävartalonsa suorien käsien varaan, niin että napakin irtoaa maasta. Ehkä ryömiminen jääkin väliin ja hän keksiikin suoraan konttaamisen..?

Pikkuinen tarttuu esineisiin ja siirtää niitä kädestä toiseen. Hän myös rummuttaa niillä. Kaikkia esineitä pitäisi päästä myös maistamaan.

Kiinteitä ruokia on maisteltu noin kuukauden, vihanneksista aloittaen. Kaikki maut ovat kelvanneet hyvin ja annoskoko oli samantien desin luokkaa. Nyt otetaan iltapuuro ja hedelmäsoseetkin hiljalleen mukaan.

Nukkumiseen kiinteiden aloittamisella ei ole ollut vaikutusta. Yöt ovat edelleen repaleisia. Jotenkin kuvittelin, että tässä vaiheessa olisi jo saanut nauttia pidemmistä kuin 2 tunnin unista… Päivisin pikkuinen jaksaa touhuta pari tuntia ja sitten otetaan päikkärit, jotka kestävät yleensä 30-40min. Repussa saattaa onnistua jopa 2 tunnin unet.

Hereillä ollessaan pikkuisella on jatkuva touhu päällä. Rauhallinen on sana, joka vähiten kuvaa häntä. Innostunut, iloinen ja aurinkoinen sopivat paremmin. Omaa tahtoa ja temperamenttia löytyy myös.

“Gaga” ja “hej” on bongattu hänen jutuistaan. Tarinoita piisaa, mutta toistaiseksi jää arvailun varaan mitä hän meille selittää. Tällä hetkellä takuuvarmat naurut saa aikaan kun sanoo piipiipiiip.

Hampaita odotellaan vielä. Kolmisen kuukautta ikeniä on kutittanut ja kuola valuu. Kuukausi sitten alahampaiden kohdalla alkoi tuntumaan jotain karheata, mutta mitään ei vielä näy.

Pikkuinen pyrkii istuma-asentoon sylissä ollessaan, autokaukalossa ja sitterissä. Vielä hän ei osaa istua itsenäisesti.

Mitähän vielä? Pikkuisemme on ihana ja kerää paljon huomiota. Yksi myyjä jopa sanoi, että meidän pikkuisen nähtyään hän on varma että haluaa toisen vauvan🙂

Kuusi kuukautta meni äkkiä, mitähän seuraavat kuusi tuovat tullessaan?

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s