Monthly Archives: February 2013

Koukussa kirppiksiin

P876P875

Lapselle on ihana tehdä löytöjä kirppikseltä. Nella & Nuttu Olarissa on tullut varsinkin tutuksi. Aloin käymään siellä ennen pikkuisen syntymää ja käyn edelleen. Mankkaan Akselissa olen käynyt kerran, mutta pidän N&N:stä enemmän koska siellä myydään pelkästään lastenvaatteita. Olisi tarkoitus käydä myös Kirkkonummella Muksuille kirpparilla.

Kirppareilta on tullut ostettua paljon vaatteita. Bodyja, housuja, huppareita, paitoja, takkeja, kypärämyssyjä – mitä milloinkin on tarvinnut! Viime aikoina olen löytänyt paljon Po.P:ia ja Osh Koshia pilkkahintaan. Täytyy vain hillitä itseään ettei tule rohmuttua ihan liikaa ūüôā

10kk etappi

P870

Oho, kuukausi on taas mennyt ja täydet kymmenen kuukautta on pikkuisella nyt ikää.

Kuluneen kuukauden uutiset:

* osaa laskeutua hienosti alas noustuaan ylös jotain vasten
* osaa “k√§vell√§” tuen kanssa, vanhempien toimiessa jarruna
* konttailee lyhyitä matkoja
* jammailee musiikin tahdissa
* heiluttaa päätään Stevie Wonder tyyliin
* soittaa Fisher Price pianoa etusormella koko kämmenen sijaan
* siirtyi pullomaitoon 9,5kk iässä, jonka jälkeen nukkunut hieman paremmin
* muutti omaan huoneeseen nukkumaan
* on syönyt riisiä ja pastaa sekä mausteista uutena oreganoa, timjamia, persiljaa ja mustapippuria. Sipulia ja valkosipulia on myös testattu.
* sairasti ensimmäisen korvatulehduksen ja oli reilun viikon kipeänä
* pärjäsi loistavasti Tukholman risteilyllä!

Tänään 10kk + 1 päivä toinen etuhammas puhkesi viimein. Hampeja on nyt 5.

To do listalla sormiruokailu

P860

Olen lueskellut sormiruokailusta viime aikoina. Olisi hienoa lisätä sitä lusikalla syöttämisen ohella. Pikkuinen osaa syödä maissinaksuja ja Talk-muruja vaivatta. Banaaninpalat ja herneet löytävät myös tiensä hänen suuhunsa.

Puremisen ilo on kuten kerrottu löydetty ja kaveri on hyvin kiinnostunut siitä mitä meidän lautasilla tai kädessä on. Eniten päänvaivaa aiheuttaa sopivien suupalojen antaminen. Läheltä piti tilanne ruisleivän kanssa on vielä liian tuoreessa muistissa.

Minä syön itse kirjassa on paljon vinkkejä ja reseptejä aloittelevalle sormiruokailijalle. Kirja on visuaalisestikin tosi kiva! Suosittelen! Isäkuukauden viimeisinä viikkoina pitää ehdottimasti satsata tähän!

Unikoulu vol 1

P849

Joululomalla lähdimme kokeilemaan kevyttä unikoulua siten, että minä siirryin työhuoneeseen nukkumaan pariksi viikoksi ja mies vastasi yövuorosta.

Lähtökohtamme oli useita syöttöjä yössä ja lukuisia tutin laittoja sen lisäksi. Herätyksiä oli pahimmillaan tunnin välein, parhaimmillaan 2-3h välein.

Ekat yöt otettiin ihan testimielessä, jotta näkisimme onko nukkumisjärjestelyllä vaikutusta herätysten määrään.

Mitään ihmemuutosta ei tullut, mutta pääsimme kuitenkin pariin syöttöön ja pariin tutinlaittoon. Itselläni meni noin viikko oppia nukkumaan levollisemmin. Heräilin jatkuvasti, vaikkei mitään häiriötekijää työhuoneessa tulpat korvissa nukkuessa ollutkaan.

Sitten miehen jouluvapaat loppuivat ja vaihdoimme nukkumisj√§rjestelyj√§. Pikkuinen her√§ili jatkuvasti ja y√∂t olivat aiempaa rankempia. T√§lle tulikin selitys kun h√§nell√§ puhkesi flunssa parin p√§iv√§n kuluttua ja tulihan sielt√§ my√∂s 2 uutta hammasta…

Unikoulun ensimmäinen kevyt testi osoitti siis, että saimme rauhoitettua öitä hieman. Jäimme odottamaan seuraavaa yritystä, joka on tarkoitus tehdä isäkuukauden aikana kunhan pikkuinen olisi terve jossain vaiheessa.

Sill√§ v√§lin olemme molemmat lukeneet Pantleyn Pehme√§ matka h√∂yhensarille kirjaa ja kotonamme k√§vi neuvolan perheohjaaja keskustelemassa unikoulusta. Ehk√§ meill√§kin viel√§ joskus nukutaan koko y√∂…

B√§√§√§√§ – kuka pelk√§√§ lammasta..?

P830

Poikamme on yleensä hyväntuulinen energiapakkaus. Itku tulee oikeastaan vain jos hän satuttaa itseään touhutessaan.

Yksi juttu saa kuitenkin aikaiseksi tuijotuksen, alahuulen tärinän ja lopulta suoran huudon Рnimittäin määkiminen kuin lammas. Mofan hevosimitaatio sai myös saman reaktion aikaiseksi.

Täytyy siis olla varovainen kun lukee lempparikirjaa Maatilan elämää!

Yksin kaupungilla

P816

Eilen lähdin keskustaan lounastreffeille ystävän kanssa. Paikaksi valikoitui nepalilainen, sillä pääsin vihdoin syömään rakastamaani mausteista ruokaa pikkuisen siirryttyä juomaan pullosta.

Lounaan jälkeen kävin Kluuvissa valitsemassa itselleni synttärilahjaksi saamani Coston hatun. Tackar lillebror & fästmö!

Lopuksi ehdin vielä kahvitella ihanan neiti A:n kanssa. Siinä vaiheessa kotoa tosin alkoi tulemaan stressaantuneita viestejä ja alkoi olemaan aika palata kotiin:

“Her√§s klo 11, s√∂i lounasta 2 lusikallista ja sit spruittas ruuat mun p√§√§lle, oon suihkun tarpeessa…”

“Lens ruokaa p√∂yd√§lle, mun naamalle, paidalle, k√§siin ja housuille.”

“Ehk√§ rankimmat 3 tuntia pikkuisen kanssa.”

Näihin aikoihin rakas mieheni oli myös jakanut ajatuksensa fb:ssä:

“Ei oo helppoa olla koti-is√§”

Että sellainen äidin vapaahetki. Mies on kyllä jo useampaan otteeseen myöntänyt että töissä on helpompaa kuin kotona. Pääsenköhän koskaan uudestaan liikkeelle? Imetyksen jälkeisellä to do listalla seuraavana olisi MOJITO! Anyone?