Monthly Archives: February 2013

Koukussa kirppiksiin

P876P875

Lapselle on ihana tehdä löytöjä kirppikseltä. Nella & Nuttu Olarissa on tullut varsinkin tutuksi. Aloin käymään siellä ennen pikkuisen syntymää ja käyn edelleen. Mankkaan Akselissa olen käynyt kerran, mutta pidän N&N:stä enemmän koska siellä myydään pelkästään lastenvaatteita. Olisi tarkoitus käydä myös Kirkkonummella Muksuille kirpparilla.

Kirppareilta on tullut ostettua paljon vaatteita. Bodyja, housuja, huppareita, paitoja, takkeja, kypärämyssyjä – mitä milloinkin on tarvinnut! Viime aikoina olen löytänyt paljon Po.P:ia ja Osh Koshia pilkkahintaan. Täytyy vain hillitä itseään ettei tule rohmuttua ihan liikaa 🙂

Advertisements

10kk etappi

P870

Oho, kuukausi on taas mennyt ja tÀydet kymmenen kuukautta on pikkuisella nyt ikÀÀ.

Kuluneen kuukauden uutiset:

* osaa laskeutua hienosti alas noustuaan ylös jotain vasten
* osaa “kĂ€vellĂ€” tuen kanssa, vanhempien toimiessa jarruna
* konttailee lyhyitÀ matkoja
* jammailee musiikin tahdissa
* heiluttaa pÀÀtÀÀn Stevie Wonder tyyliin
* soittaa Fisher Price pianoa etusormella koko kÀmmenen sijaan
* siirtyi pullomaitoon 9,5kk iÀssÀ, jonka jÀlkeen nukkunut hieman paremmin
* muutti omaan huoneeseen nukkumaan
* on syönyt riisiÀ ja pastaa sekÀ mausteista uutena oreganoa, timjamia, persiljaa ja mustapippuria. Sipulia ja valkosipulia on myös testattu.
* sairasti ensimmÀisen korvatulehduksen ja oli reilun viikon kipeÀnÀ
* pÀrjÀsi loistavasti Tukholman risteilyllÀ!

TÀnÀÀn 10kk + 1 pÀivÀ toinen etuhammas puhkesi viimein. Hampeja on nyt 5.

To do listalla sormiruokailu

P860

Olen lueskellut sormiruokailusta viime aikoina. Olisi hienoa lisätä sitä lusikalla syöttämisen ohella. Pikkuinen osaa syödä maissinaksuja ja Talk-muruja vaivatta. Banaaninpalat ja herneet löytävät myös tiensä hänen suuhunsa.

Puremisen ilo on kuten kerrottu löydetty ja kaveri on hyvin kiinnostunut siitä mitä meidän lautasilla tai kädessä on. Eniten päänvaivaa aiheuttaa sopivien suupalojen antaminen. Läheltä piti tilanne ruisleivän kanssa on vielä liian tuoreessa muistissa.

Minä syön itse kirjassa on paljon vinkkejä ja reseptejä aloittelevalle sormiruokailijalle. Kirja on visuaalisestikin tosi kiva! Suosittelen! Isäkuukauden viimeisinä viikkoina pitää ehdottimasti satsata tähän!

Unikoulu vol 1

P849

Joululomalla lÀhdimme kokeilemaan kevyttÀ unikoulua siten, ettÀ minÀ siirryin työhuoneeseen nukkumaan pariksi viikoksi ja mies vastasi yövuorosta.

LÀhtökohtamme oli useita syöttöjÀ yössÀ ja lukuisia tutin laittoja sen lisÀksi. HerÀtyksiÀ oli pahimmillaan tunnin vÀlein, parhaimmillaan 2-3h vÀlein.

Ekat yöt otettiin ihan testimielessÀ, jotta nÀkisimme onko nukkumisjÀrjestelyllÀ vaikutusta herÀtysten mÀÀrÀÀn.

MitÀÀn ihmemuutosta ei tullut, mutta pÀÀsimme kuitenkin pariin syöttöön ja pariin tutinlaittoon. ItsellÀni meni noin viikko oppia nukkumaan levollisemmin. HerÀilin jatkuvasti, vaikkei mitÀÀn hÀiriötekijÀÀ työhuoneessa tulpat korvissa nukkuessa ollutkaan.

Sitten miehen jouluvapaat loppuivat ja vaihdoimme nukkumisjĂ€rjestelyjĂ€. Pikkuinen herĂ€ili jatkuvasti ja yöt olivat aiempaa rankempia. TĂ€lle tulikin selitys kun hĂ€nellĂ€ puhkesi flunssa parin pĂ€ivĂ€n kuluttua ja tulihan sieltĂ€ myös 2 uutta hammasta…

Unikoulun ensimmÀinen kevyt testi osoitti siis, ettÀ saimme rauhoitettua öitÀ hieman. JÀimme odottamaan seuraavaa yritystÀ, joka on tarkoitus tehdÀ isÀkuukauden aikana kunhan pikkuinen olisi terve jossain vaiheessa.

SillĂ€ vĂ€lin olemme molemmat lukeneet Pantleyn PehmeĂ€ matka höyhensarille kirjaa ja kotonamme kĂ€vi neuvolan perheohjaaja keskustelemassa unikoulusta. EhkĂ€ meillĂ€kin vielĂ€ joskus nukutaan koko yö…

BÀÀÀÀ – kuka pelkÀÀ lammasta..?

P830

Poikamme on yleensÀ hyvÀntuulinen energiapakkaus. Itku tulee oikeastaan vain jos hÀn satuttaa itseÀÀn touhutessaan.

Yksi juttu saa kuitenkin aikaiseksi tuijotuksen, alahuulen tĂ€rinĂ€n ja lopulta suoran huudon – nimittĂ€in mÀÀkiminen kuin lammas. Mofan hevosimitaatio sai myös saman reaktion aikaiseksi.

TÀytyy siis olla varovainen kun lukee lempparikirjaa Maatilan elÀmÀÀ!

Yksin kaupungilla

P816

Eilen lÀhdin keskustaan lounastreffeille ystÀvÀn kanssa. Paikaksi valikoitui nepalilainen, sillÀ pÀÀsin vihdoin syömÀÀn rakastamaani mausteista ruokaa pikkuisen siirryttyÀ juomaan pullosta.

Lounaan jÀlkeen kÀvin Kluuvissa valitsemassa itselleni synttÀrilahjaksi saamani Coston hatun. Tackar lillebror & fÀstmö!

Lopuksi ehdin vielÀ kahvitella ihanan neiti A:n kanssa. SiinÀ vaiheessa kotoa tosin alkoi tulemaan stressaantuneita viestejÀ ja alkoi olemaan aika palata kotiin:

“HerĂ€s klo 11, söi lounasta 2 lusikallista ja sit spruittas ruuat mun pÀÀlle, oon suihkun tarpeessa…”

“Lens ruokaa pöydĂ€lle, mun naamalle, paidalle, kĂ€siin ja housuille.”

“EhkĂ€ rankimmat 3 tuntia pikkuisen kanssa.”

NÀihin aikoihin rakas mieheni oli myös jakanut ajatuksensa fb:ssÀ:

“Ei oo helppoa olla koti-isĂ€”

EttÀ sellainen Àidin vapaahetki. Mies on kyllÀ jo useampaan otteeseen myöntÀnyt ettÀ töissÀ on helpompaa kuin kotona. PÀÀsenköhÀn koskaan uudestaan liikkeelle? Imetyksen jÀlkeisellÀ to do listalla seuraavana olisi MOJITO! Anyone?