Monthly Archives: April 2013

Glada Vappen!

Ai tänään on vappuaatto? Meillä taitaa olla ihan tavallinen arki-ilta. Mies taistelee deadlinen kanssa ja minä silitän kauluspaitoja hänen Australian matkaansa varten. Non-iron, no kyllä pitää silittää vaikka henkarilla onkin kuivuneet. Laitoin kuitenkin kuplivaa jääkaappiin, arjen pientä luksusta silittämisen lomassa!

Huomenna pääsemme sitten toivottavasti pojan kummien luo perinteiselle “Toukokuussa jälleen” brunssille!

20130430-111354.jpg

Tervetuloa blogin uuteen kotiin!

Pieni poika uudessa hatussaan toivottaa teidät tervetulleeksi kummelikopplanin uuteen kotiin!

Vanhan blogin sisällön siirto onnistui helposti muutamassa minuutissa. Turhaan odotin dippainssin apua, kun pärjäsin hyvin itsekin 😀

Opettelen wordpressin käyttöä hiljalleen. Vaikuttaa hieman monipuolisemmalta kuin vanha posterous. Ehkä mobiiliversio on tarpeeksi yksinkertainen vasta-alkajalle… Ulkoasu, asetukset, linkitykset jne jne muuttuvat siis varmasti tiuhaan tässä alussa.

Image

Avokadopasta – baby edition

P1072

Siirtyminen syömään samaa ruokaa koko porukan voimin tuntuu haasteelliselta. Minun on jotenkin hankala mieltää meidän vakioruoista, miten ne saisi väännettyä vauvaystävälliseen muotoon. Tänään ruokalistalla oli aikuisille avokado pastaa illalliseksi ja rohkenin kikkailemaan siitä vauvaversion samalla. Jännitin kovasti suostuuko poika edes maistamaan, mutta hyvin upposi!

Tässä ohjeet kerta-annokseen:

1/2 avokado
1/2 tl sitruunamehua mustapippuria persiljaa
(valkosipulia)
(chiliä)
1 tl juustoraastetta maitoa/korviketta kourallinen tuorepastaa

Keitä tuorepasta suolattomassa vedessä. Hienonna avokado ja mausta sitruunalla, persiljalla sekä mustapippurilla. (Jos pikkuisen vatsa kestää tuoretta valkosipulia tai chiliä, lisää myös nämä.) Kun pasta on valmis, soseuta se lämmitetyn maidon kanssa halutun karkeaksi. Lisää vielä lopuksi avokadomössö ja tarjoile!

1-vuotias

P1056

Vauvavuosi on ohi ja meillä asustaa nyt vuoden vanha almost taapero. Eilen meillä oli 1-vuotis neuvola. Poikamme pituus on vuodessa kasvanut puolitoista kertaiseksi (50cm > 75,5) syntymäpaino on lähes kolminkertaistunut (3370g > 9770g).

Kävelyä treenataan ahkerasti kärryjen, tuolien ja jakkaroiden avulla. Melkein mikä tahansa toimii kävelytukena, myös turvakaukalo ja syöttötuoli. Vähän väliä hän unohtaa pitää kiinni seisoessaan. Pisin hetki on ollut 15sek, laskin ihan itse 🙂

Tämän kuukauden aikana ei tullut hampaita, pariton alarivin hammas sai kaverinsa toissapäivänä (12kk + 1p). Että pitikin hehkuttaa kuukausi sitten että poika oli ollut terveenä koko kuukauden. No kuluneen kuukauden ajan hän sairasti sitten senkin edestä. Onneksi hän tervehtyi tarpeeksi ennen synttärijuhliaan! Sairastelun takia nukkumiskuviot ovat kärsineet. Poika aloittaa yöunet omassa sängyssä, mutta noudetaan meidän väliin jossain vaiheessa yötä. Näin kaikki nukkuvat parhaiten, ainakin toistaiseksi.

Poika on löytänyt vahvarin volyymi- ja asetusnappulat. Niitä onkin sitten kiva vääntää. Raukka vain pelästyy kun volat nousee ja iskä taas ei tykkää kun balancet ja muut ovat ties millä asetuksilla… Odotapa iskä sitä hetkeä kun poika pääsee mikserin kimppuun 😀 Pesukoneen nappuloita on myös kiva painella, varsinkin on/pause nappia. Yksi pesuohjelma kestää melko kauan, kun nappia pitää räplätä koko ajan.

Sanavarasto on kasvanut hej ja oj sanoilla. Lisäksi poika taitaa hokea omaa nimeänsäkin kun kulkee paikasta toiseen. Hän on myös sanonut nssa = dansa ja tänään hän toisti hienosti sanan skeden! Kun hän kuulee musiikkia hän alkaa tanssimaan söpösti pyllyä hytkyttäen. Useamman kuukauden ajan hän on pyynnöstä osannut antaa pusun poskelle. Olen vain unohtanut mainita tästä erittäin tärkestä taidosta!

Pikkuisesta on tullut varsinainen naureskelija. Hän räkättää tuolissaan ja nauraa aina mukana kun muut nauraa. Oma peilikuva naurattaa myös. Oma tahto näkyy koko ajan enemmän ja enemmän. Hän suuttuu jos jotain otetaan pois tai kielletään. Jos häntä yrittää nostaa tässä vaiheessa, hän tekeytyy niin lötköksi, että on mahdotonta saada otetta.

Monesti iltaisin kun poika jo nukkuu tulen todenneeksi väsyneenä mutta onnellisena, että onpa meillä ihana hassuli, vekkuli poika. Siihen mies vastaa, että tietty on ❤

3:18

P159

Taisin luvata edellisessä kirjoituksessa, että kertoisin mitä lauantaina 21.4. tapahtui vuosi sitten… * Varoituksen sana, nyt seuraa melko yksityiskohtainen ja pitkä synnytyskertomus.*

Olimme tosiaan lähdössä saareen ensimmäistä kertaa sinä keväänä, mutta toisin kävi. Onneksi. Kello 6.30 heräsin lapsiveden menoon. Olin onneksi kaverin vinkistä pedannut kosteussuojan myös omaan sänkyyni, joten patja selvisi vaurioitta. Jaahas nyt se sitten näköjään alkoi, pyyhe pöksyihin ja soitetaanpa Jorviin. Puhelimessa neuvottiin tulemaan sairaalaan viimeistään iltakuudeksi, tai aiemmin fiiliksen mukaan. Mies pyöri sekopäisenä kämpässä – mitä, mitä, mitä mä teen? Tee aamupalaa vastasin.

Pakkailin sillä aikaa viimeisiä juttuja sairaalakassiin ja ihmettelin kun ei tunnu miltään vielä. 30 minuutin jälkeen juuri kun kananmunat oli paistettu ja aamupala katettu, tuntui ensimmäinen pieni kipu alavatsalla. Aloimme kellottaa sitä iphonen contraction appilla. Ehdin hörppiä vähän mehua ja puraista palan sämpylästä kun kipu vain yltyi ja paha olo iski. Totesin miehelle, että jos tämä on niitä supistuksia ymmärrän kun jengi valittaa vuorokausia kestäneistä kivuista… Kellotus jäi juoksemaan, sillä tämä supistus ei koskaan loppunutkaan.

Limatulppa lähti ja kipu sekä olo vain paheni. Uusi soitto Jorviin, ehdottivat lämpimään suihkuun siirtymistä kivun lievittämiseksi. Tottelin. Sekunniksi helpotti, sitten nojailinkin seiniin ja puristin vesiputkia. Seuraava havainto: verta. Taas soitto Jorviin. Nyt ei kyllä odoteta enää. Mies alkoi pakkaamaan autoa ja itse raahauduin jollain ihme konstilla suihkusta. Kello taisi tässä vaiheessa olla noin 8.30.

Tulin puuskuttaen rappuset alas, välillä piti istahtaa vaikka kyseessä yksi kerros. Nojailin kuulemma puuskuttaen autoonkin, näin naapurit kertoivat jälkikäteen. Autosta soitin itse Jorviin, että matkalla ollaan. Kysyivät vielä kuinka kaukaa tullaan. Matka kestää normaalisti n. 10 min, mutta tietysti tänä aamuna edessämme ajoi ensin asuntovaunu ja myöhemmin linja-auto. Soitin myös vanhemmille, että nyt mennään. Autossa alkoi ponnistuttamaan yhä enemmän.

Kun pääsimme Jorviin vähän ennen aamuyhdeksää kävelin synnytysosaston tiskille, jossa hoitaja kysyy että millä asialla ollaan? Siis häh, tarviiko kysyä? Tää vauva syntyy nyt. Pyysivät ystävällisesti mennä aulaan odottaamaan, kätilö tulisi pian. Oikeasti, tässä ei nyt huvita odottaa yhtään ketään. Nojasin aulan sohvaan, puuskutin ja puristin selkänojaa. Meni ehkä 2 minuuttia kun vastaava kätilö saapui. Hän sanoi ettei oikeasti ottaisi potilaita kun toimii vuoroesimieheniä, mutta meillä taisi olla sen verran kiireellinen keissi että hän hyppäsi puikkoihin.

Hän ohjasi tutkimushuoneeseen ja sanoi että laitetaan käyrille, samaan hengenvetoon kuitenkin totesi että tehdäänkin ensin sisätutkimus kun asentoni aulassa jo näytti melko hankalalta. Kätilö ja mieheni repivät housujani yhteisvoimin alas. Oho, olet täysin auki kätilö sanoi. Saa ponnistaa jos tuntuu siltä, mutta siirrytäänpä ensin tuonne synnytyssaliin. Sain sairaalakoltun päälleni ja vaihdoimme huonetta. Siinä samassa kyselin epätoivoisena kivunlievitystä, johon kätilö totesi ystävällisesti että taitaa olla vähän liian pitkällä siihen. Tsiisus, luomunako tässä synnytetään. En minä tällaista suunnitellut. Kätilö kehui, että minulla on varmasti tosi korkea kipukynnys, koska ei olisi pitänyt pystyä kävelemään autolta enää tässä vaiheessa. Hieno kannustuspuhe! Hän kertoi myös työskennelleensä 12 vuotta Tammisaaressa kätilönä, joten luomusynnytysten ammattilainen siis. Tämä lohdutti ja rohkaisi minua hieman.

Synnytyssalissa alkoi sitten ponnistusvaihe samantien ja heti kuului kätilön kommentti: täältä näkyy tumma tukka. Sain jossain vaiheessa ilokaasua, mutta siitä menin niin tokkuraiseksi, että kätilö käski lopettaa jotta keskittyisin ponnistamiseen. Yhdessä vaiheessa “lepäsin” hengittämällä tosi rauhallisesti ja syvään. Kätilöi kysyi olenko joogannut kun pystyin tähän, mutta komensi myös samalla lopettamaan. En mene sen kummemmin yksityiskohtiin, mutta ponnisteltuani noin 45 minuuttua ihana poikamme syntyi kello 9.48. Siihen tarvittiin paljon huutoa ja kirosanoja sekä mieheni ja kätilön tsemppausta. Jälkikäteen sain burana 600:sen kipuun, teki mieli nauraa kovaan ääneen…

Minut kirjattiin sairaalan järjestelmiin vasta kun poika makasi rinnallani ja kätilö hehkutti, että onneksi ei syntynyt kotona eteisessä tai autossa. Harva tulee sairaalaan ollessaan 10 cm auki…

Sellainen syöksysynnytystarina, kesto 3h 18 min. Onneksi emme päässeet saareen, koska silloin olisi varmaan vähän hurjempi stoori kerrottavana venematkoineen kaikkineen. Synnytyksen palautekeskustelussa taisin antaa pisteet 9/10. Eihän se mennyt yhtään suunnitelmieni mukaan, mutta olosuhteisiin nähden tosi hyvin. Pääsin kuulemma helpolla kun meni niin nopeasti…

Kirjoittaessani tätä matkaamme tasan samaa reittiä Jorviin oma päivää vaille vuosikas takapenkillä, katsomaan hyvien ystäviemme uutta tulokasta!!!

IHANAA ❤

Tasan vuosi sitten

P1043

…olin ollut äitiyslomalla lähes kuukauden. Pääsiäisen ansiosta työt loppuivat noin viisi viikkoa ennen laskettua aikaa (28.4.2012) joten “sain” muutaman ylimääräisen vapaapäivän.

Olin siivonnut, pessyt ja järjestellyt vauvavaatteita, sisustanut vauvan huonetta, ommellut pussilakanoita sekä reunapehmusteen, kuurannut kaakeleita ja kokkailut ruokia pakkaseen. Luin vauvakirjoja, -lehtiä ja -blogeja. Tuijotin hömppää Liviltä ja AVAlta. Sauvakävelin päivittäin ja hoidin ruokaostoksia.

Pidin fb:ssä päivittäin Äippäloman ABC:ta ja olin päässyt jo Ä-kirjaimeen. Mietin miten sarja jatkuisi kirjainten loppuessa kesken – numeroita, värejä vai mitä..? Esikoiset kun yleensä syntyvät yliajalla.

Aloin olemaan jo aika kypsä odotteluun, vaikkei mitään merkkejä vauvan saapumisesta ollutkaan havaittavissa. Ei edes yhtäkään supistusta. Teimme alustavia vappusuunnitelmia, seurasimme jäiden lähtöä venesatamasta ja mies pakersi töissä paperin kimpussa, jonka deadline oli viikkoa ennen laskettua aikaa.

Perjantaina 20. päivä kirjoitin Ö-kirjaimen statuspäivityksen. Oli muuten melko vaikeaa keksiä jotain odotukseen tai vauvaan liittyvää, mikä alkoi Ö:llä. Hoitoalustan paketista bongasin Ökotex merkinnän, sai luvan kelvata.

Mies tuli kotiin töistä ja totesi että paperi on viimein valmis, vauva saa syntyä! Sovimme vanhempieni kanssa, että lähtisimme heidän kanssa seuraavana aamuna maalle saareen jäiden vihdoin lähdettyä!

No, lauantaiaamuksi tulikin hieman erilaista ohjelmaa, mutta siitä kerron seuraavalla kerralla…