Kaikki päättyy joskus

Taas lainailen kestosuosikkiani Ultra Brata kun haikeana mietin nopeasti ohikiitävää syksyä. Tuntuu lähes eiliseltä kun kerroin mitä aiomme harrastaa tänä syksynä pojan kanssa ja nyt kurssit alkavat jo olemaan lopuillaan. Maanantaina kävimme viimeisen kerran aikuinen-lapsi jumpassa. Jouluaiheisella teemalla mentiin ja suurimmalla osalla lapsia oli lakit päässä. Meillä ei vielä tonttulakkia ole, joten poika pukeutui sen sijaan jouluiseen asuun.

jumpassa

Kun aloitimme kurssin, olin vähän epävarma tulisiko siitä mitään. Aloitusaika oli melko myöhään aamupäivästä ja poika nukahteli jo menomatkalla tunnille. Väsynyt jumppaaja pelkäsi isoja mustia kajareita vähäsen ja lapsia oli todella paljon. Nurkassa lojuva rikkinäinen nyrkkeilysäkki kiinnosti poikaa enemmän kuin mitkään yhteiset leikit. Kotimatkalla riisikakut pitivät väsyneen jumppaajan hereillä ennen lounasta ja päiväunia.

SONY DSC

Syksyn mittaan väsy ei enää painanut ja lasten paljous ja eri-ikäisyys olivat vain plussaa. Isossa salissa sai juosta niin paljon kuin jaksoi ja toisilta lapsilta ottaa mallia monessakin asiassa. Jumppavälineet kannettiin kiltisti koreihin sekä kasseihin ja jumppaohjeita seurattiin ainakin välillä, kuin juoksentelulta kerkesi. Jokainen tunti alkoi aina nimenhuudolla niin, että lapset juoksivat vuorollaan (yksin, käsi kädessä vanhemman kanssa, sylissä) ringin ympäri. Enpä olisi alussa uskonut että villi poikani juoksisi pari viimeistä kertaa ringin ympäri ihan itse!

Äiti on niin ylpeä <3 

SONY DSC

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s