24 tuntia

Ovelta ovelle vuorokaudessa. Perheemme ja ystävämme ovat kyselleet miten matka tänne sujui, joten tässä seuraa pitkä kertomus vuorokauden matkustamisesta energetic (kuten naapuri rivin setä sanoi) taaperon kanssa.

Lähdimme ajoissa kentälle, jotta poika saisi syödä lounasta ja nukkua hetken ennen lentoa. Lento lähti vasta kahden jälkeen joten ei ollut mitään toivoa lykätä unia niin pitkälle. Olimme siis varautuneet, ettei poika tai kumpikaan meistä tule nukkumaan ensimmäisellä lennolla.

Poika oli aivan innoissaan koneessa. Flyypaan, flyypaan, siipi, siipi hän hoki katsoessaan ulos ikkunasta. Kirjat lentokoneista ja keskustelumme lähtöä edeltävinä viikkoina lentokoneista ja Amerikasta olivat näköjään tehneet tehtävänsä. Meillä oli baby cot paikka, mikä tarkoitti reilumpaa jalkatilaa. Poika matkusti sylilapsena, joten kahdella istumapaikalla saimme pärjätä. Melkein yhdeksän tunnin lentoaika meni poikaa viihdyttäessä. Kiinnostusta yhteen asiaan riitti kymmenisen minuuttia. Käytävillä ravasimme jatkuvasti ja pojat kävivät hetken leikkimässä tyhjässä business osiossa kunnes emot käskivät takaisin omalle puolelle. Yhtä vaipanvaihtoepisodia lukuun ottamatta (josta miehelle pitkäaikaiset traumat), lento sujui kuitenkin ihan hyvin. Kanssamatkustajat jopa kehuivat reipasta minimatkailijaa, joten paljon häiriötä emme ilmeisesti aiheuttaneet muille. Tuntia ennen saapumista Nykiin poika simahti lopulta kellon ollessa yli kymmenen Suomen aikaan.

kummelikopplan

Lentomme saapui puolisen tuntia myöhässä JFK:lle, mikä tarkoitti että jo ennestään melko lyhyt vaihto meni tiukaksi. Maahantulon jonoissa ei yhtään auttanut, että ilkeä virkailija pomputti koko expressjonoa ja purki huonoa oloaan väsyneisiin matkailijoihin joilla kaikilla oli TODELLA kiire seuraavalle lennolle. Ehdimme lähes juoksujalkaa perille San Franciscon koneeseen, jossa boarding oli jo alkanut. Päästyämme koneeseen kuulimme että koneessa on tekninen vika ja se lähtisi luultavasti myöhässä. Tämä uutinen ei todellakaan ilahduttanut meitä sillä poika oli todella yliväsynyt ja itkuinen siinä vaiheessa. Vajaat kaksi tuntia myöhemmin kone pääsi lähtemään ja pikkuinen nukahti heti kun kone lähti liikkeelle. Me puolestamme saimme kokea hurjaa turbulenssia. Onneksi onnistuimme kuitenkin torkkumaan nelisen tuntia.

Saavuimme SFO:n kentälle yhdentoista maissa illalla. Noudimme matkatavaramme – kaikki löysivät perille – ja lunastimme vuokra-automme ja pääsimme vihdoin ajamaan 101:stä  kohti väliaikaista kotiamme Menlo Parkissa. Koska kaikki olivat aivan sekaisin jetlagin takia valvoimme noin kolmeen asti aamuyöllä. Aamulla kun heräsimme ja kurkkasimme ulos makkarimme ikkunasta näimme uima-altaan, sitruunapensaat ja palmut.

VIHDOIN PERILLÄ!

kumelikopplan

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s