Yhtä asiaa en viime Piilaakson keikalta muistanut. Koirankakan nimittäin. Täällä ihmiset eivät todellakaan poimi lemmikkiensä jätöksiä yhtä tunnollisesti kuin Suomessa. Ja niitähän löytyy kaikkialla, vaikka keskellä downtownin kävelyteitä. Kaksi kerta olen jo onnistunut liukastumaan pikkukikkareihin, enkä todellakaan enää kaipaa kolmatta.
Älyttömin tapaus oli kun keski-ikäinen mies ulkoilutti pientä pörrökasaansa jalkakäytävällä kahviloiden ulkopuolella. Hän näki kun liukastuin ja kiroilleen aloin putsaamaan kenkiäni (onneksi wipesit kulkevat aina mukana). Mies jäi aavistuksen nolona hengaamaan koiransa luo ikään kuin etsien pussia taskustaan, kunnes olimme ohittaneet heidät ja hän jatkoi matkaansa jättäen jätökset maahan odottamaan seuraavaa uhria. Voi että pistää vihaiseksi…
kummelikopplan.wordpress.com 