Monthly Archives: February 2014

Joko riittää?

Aamulla puhelin herätti värisemällä raivokkaasti. Flash Flood Warning vilkkui ruudulla. Yön oli taas satanut ja lisää sadetta on luvassa lauantaihin asti. Kun sade taukosi vähäsen ajattelin tyytyväisenä, että onneksi on piha ja välikausikamppeet. Poika pihalle leikkimään ja ehdin siinä samalla tehdä meille tomaattikeittoa lounaaksi. Enpä tiennytkään, että lisää hälytyksiä olisi pian tulossa.

kummelikopplan

kummelikopplan

Kaikki sujui hyvin, kunnes poika yhtäkkiä halusikin sisälle ja aloimme riisumaan märkiä likaisia vaatteita. Samassa hetkessä palovaroitin alkaa huutamaan kun kattila pääsi käryämään. Kaikki varmasti tietävät kuinka kamala hälyttimen ulvonta on ja voitte kuvitella fiilikseni kun en tiennyt miten saada sitä hiljaiseksi. Avasin kaikki ovet ja ikkunat jotta käry tuulettuisi nopeasti. Naapuri kävi koputtelemassa ovella ja kysyi onko kaikki hyvin. Meidän hälytin kytkee suoraan paloasemalle ja sieltä olivat soittaneet perään. Kiva, kiva. Paloautot pihassa tästä sopasta olisikin puuttunut. Naapuri ei osannut sanoa miten hälytyksen saa hiljenemään, käski tuulettamaan.

En saanut “talonmiestä” kiinni, en myöskään heti vuokraisäntiä. Mies onneksi muisti (kun soitin hänelle epätoivoisena pyytäen apua), että oli ollut puhetta hälytyksen kuittaamisesta päätalon aulassa. Kuunneltuamme kamalaa hälytystä vartin verran, lähdimme etsimään paloilmoitustauluja. Onneksi ne löytyivät ja kyljessä oli koodi millä kytkeä häly pois päältä, sillä en olisi kestänyt ääntä enää hetkeäkään. On sanomattakin selvä, että poikakin lievästi sanottuna hermostui hälyttimestä.

Mitähän tästä päivästä vielä tulee? Kohta autohälytin alkaa varmasti huutamaan pihassa, enkä osaa sammuttaa sitä. Onneksi sentään on perjantai, asunto on tuuletettu, valitsimme juuri toukokuisen reissumme majoituksen ja se keittokin tuli keitettyä. Kitisevä poika nukkuu ja saan hetken rauhoittua ennen seuraavia koitoksia.

Kohti parempaa viikonloppua!

Advertisements

Sateen jälkeen

Eilisen ja viime yön rankkasateiden jälkeen skeittipuisto oli kerrankin tyhjä. Olemme ihailleet skeittaajia lähes päivittäin ja olen kertonut pojalle että hänen enonsa on luvannut opettaa häntä skeittaamaan sitten vähän vanhempana.

Viikonloppusin puistossa on myös näkynyt alle kolmevuotiaita potkulaudalla ja mies on ollut aivan ällikällä lyöty kun pikkuiset vetelee kuin ammattilaiset pitkin puistoa. Mutta tosiaan tänään puistossa ei ollut ketään, joten valtasimme sen kavereidemme kanssa KinderGymin jälkeen. Ja katsokaas kuka nyt pisti menemään potkulaudalla!

Taitaa 2-v synttärilahjatoive olla selvillä!

20140227-132939.jpg

20140227-132953.jpg

Lomaruokaa

Viikonloppuna tuli syötyä fish tacoja, burritoa ja quesadilloja ties kuinka monella aterialla. Niin yksinkertaisia ruokia ja niin HERKULLISTA. Ja paljon korianteria.

Lomaruoka maistui eläintarhan jälkeisenä iltana rannan tuntumassa, lyhyen kävelymatkan päässä kämpiltä yelpin kautta löytämässämme pienessä La Playa Taco Shopissa. Lautaset tyhjenivät viimeistä murusta myöten ja perheen pienimmällekin maistui. Jos löydätte itsenne Mission Baylta tai Pacific Beachilta, tämä taco paikka on todella käymisen arvoinen.

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

Panda syö keppiä

Kymmenen kilometriä kävelyä. Kymmeniä ellei satoja eläimiä. Kuten monet varmasti tietävät, ovat pandat meille hyvin tärkeitä. Siksi on itsestään selvää, että San Diegon reissun kohokohta oli eläintarha ja sen panda-asukkaat. Momille ja mofalle kiitokset lipuista, jotka mies sai synttärilahjaksi!

Kolmesta pandasta näimme kaksi ja myös kaksi punapandaa. Poika oli todella innoissaan andoista. Hän selosti pandojen tekemisiä kovin: panda nukkuu, panda istuu ja panda syö keppiä. Se taitaakin kiteyttää pandan elämän aika hyvin. Poika on opetettu vauvasta asti pandafaniksi. Siksi hän pukeutui luonnollisesti mini rodinin lippikseen ja WWF:n paitaan tämän tärkeän päivän kunniaksi.

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

San Diego Zoo oli valtava eläintarha ja päivän mittaan kertyi tosiaan reippaasti käveltyjä kilometrejä. Kaikki maailman eri alueet olivat hyvin edustettuna. Mieleen painui pandat, kirahvit ja niiden poikaset, pussailevat norsut, koalakarhut, meerkatit, orangit ja flamingot. Paikalle kannattaa saapua ajoissa, sillä suosituimpien eläinten luo voi syntyä pitkätkin jonot. Wienin eläintarhaa tämä ei päihittänyt, mutta hyvälle kakkossijalle yltää kyllä.

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

Valjasreppu oli täällä korvaamaton. Ilman sitä ei olisi voinut antaa pojan kävellä yhtään. Hän on muuten niin vikkelä juoksemaan karkuun väenpaljouteen tai kiipeämään johonkin. Reppu aiheuttaa muissa kahdenlaisia reaktioita. Toiset katsovat paheksuvasti ajatellen ettei lapsi ole hihnassa pidettävä koira, ja toiset taas kommentoivat kuinka nerokas valjasreppu on. Pojan turvallisuuden ja meidän mielenrauhan kannalta reppu pysyy jatkossakin vakiovarusteena reissuilla.

Käytetäänkö teillä valjasreppua vai onko teillä muita kikkoja pitämään lasta turvallisesti lähellä?

kummelikopplan

kummelikopplan

 

Rento päivä

Yhteistuumin päätimme vaihtaa tälle päivälle suunnittellun Legoland vierailun rantapäiväksi. Käymme mielummin Tanskan puistossa kun poika on vähän vanhempi ja saa siitä itse enemmän irti.

Aamulla pakkasimme rattaat ja rullasimme rannan leikkipuistoihin. Myöhemmin kun poika nukkui, me loikoilimme sarongeilla ja katselimme kun lentokone kirjoitti synttärionnitteluja taivaalle.

20140224-203957.jpg
Iltapäivä ei ollutkaan yhtä rento, mutta se on ihan oma tarinansa…