Tutti oraville – ja kuinka siitä selvittiin

Koimme, että pojan lähestyessä kahden vuoden kypsää ikää oli korkea aika jättää hyvästit tutille. Halusimme tehdä sen ennen isovanhempien vierailua, sillä sen jälkeen kesä olisi täynnä muutoksia tasaiseen tahtiin. Tutti on aina ollut hänelle vain unitutti, ainoastaan kipeänä hän on saattanut käyttää sitä muulloin kuin nukkuessa. Tutin kanssa poika rauhoittui päiväunille itsekseen yleensä heti ja iltaisinkin nukahti melko nopeasti. Mikään hyvä nukkuja hän ei koskaan ole ollut ja yön läpi nukuttuja öitä on edelleen vain vaivaiset 5 % kaikista öistä.

kummelikopplan

Nyt on ehtinyt kulua noin kuukausi siitä kuin poika antoi viimeisen tuttinsa puiston oravavauvoille. Tässä kohtaa uuteen tutittomaan elämään ja uusiin rutiineihin on totuttu ja vierottamisen tuska alkaa unohtua. Itse tutin pois antaminen sujui helposti. Pojat juoksivat oravien perässä ja jättivät sitten tutin pensaan juurelle. Hetken kuluttua oravat olivat tuoneet kiitokseksi Elmo pehmolelun, josta poika innostui välittömästi. Varsinainen koettelemus oli edessä myöhemmin kun oli päiväunien ja iltanukutuksen aika. Meidän tarina ei todellakaan mennyt niin kuin monesti on lukenut että lapsi itki hetken mutta nukahti pian eikä sittemmin kysellyt tutin perään. En kyllä sellaista odottanutkaan, sillä sen verran temperamenttisesta ja sitkeästä kaverista on kyse.

kummelikopplan

Meillä tutin perään kyseltiin kolmisen viikkoa. Menemättä liian tarkkoihin yksityiskohtiin, voin kertoa että ensimmäinen ilta päättyi auto-ajeluun puolen yön jälkeen neljän tunnin nukutusyrityksen, itkevän äidin ja kahden nenäverenvuodon (jonka hysteerinen poika aiheutti itselleen ilmeisesti raapimalla) jälkeen. Autoon hän simahti ennen kuin pääsimme pois kotikadulta. Miten loppuyö sujui en enää edes muista.

Nuo ensimmäiset päivät ja yöt ovat yhtä sumua. Tuntui ihan kamalalta yrittää rauhoittaa toista unille, kun tiesi että se on meidän vika ettei hän ole oppinut nukahtamaan ilman tuttia. Sitä kyseenalaista jokaista valintaa tähän päivään asti. Olisiko pitänyt huudattaa ja unikouluttaa vauvana, olisiko pitänyt pitää “nukahtamiskoulua” myöhemmin jne. Tavalliset iltarutiinit, pehmolelut ja laulut aiheuttivat valtavan vastarinnan joten niiden tilalle oli hiljalleen keksittävä muuta. Ei kuitenkaan haluttu sitä autokyytiä korvaamaan tuttia. Itse olin valmis luovuttamaan silloin heti ekana iltana kun pesin nenäverenvuotoa pojan kasvoilta, mutta onneksi pysyimme päätöksessämme. Iso kiitos tästä miehelleni, joka tällä kertaa joutui ottamaan suuremman vastuun vierottamisesta. Oli myös lohduttavaa jakaa tunteita ja kokemuksia ystävien kanssa, jotka samaan aikaan tahoillaan unikouluttivat puolivuotiasta ja yksivuotista.

kummelikopplan

Isovanhempien vierailu ja Las Vegasin reissu toivat toivotun katkon arkeen ja auttoivat unohtamaan tutit. Poika jopa nukahti iltaunille stripillä kaiken hälinän ja neonvalojen keskellä. Nyt kuukautta myöhemmin poika nukahtaa iltaunille noin puoli tuntia – tunnin myöhemmin kuin ennen. Päiväunille hän nukahtaa rattaissa vaunulenkillä, ei enää itsekseen. Vanhojen unikirjojen tilalle on löytynyt uusia ja minä kerron hänelle aina sadun pienestä pojasta, jossa kertaamme päivän tapahtumia kunnes tarinan sankari lopulta nukahtaa omaan sänkyynsä. Sen jälkeen laulan uutta unilaulua toistolla jonkin aikaa. Unikaverit Olli, Elmo ja Pupu ovat taas tärkeitä ja reilu viikko sitten poika keksi itse että hän haluaa pitää minua kädestä kun nukahtaa, joten sillä nyt mennään. Yöunet ovat sujuneet aika hyvin, varsinkin kun ottaa huomioon että poika taas sairastui flunssaan synttäreidensä aikoihin ja yöllinen yskä ja tukkoisuus ovat vaivanneet jo kuukauden päivät.

Tulipa pitkä ja sekava kirjoitus. Siltä kulunut kuukausikin tuntuu näin jälkikäteen ajateltuna. Kaikille jotka suunnittelevat tutista vierottamista en voi kuin toivottaa voimia ja johdonmukaisuutta. Ehkä teillä käy hyvin ja selviätte hommasta yhdessä yössä tai sitten menee kauemmin. Olen onnellinen että teimme tämän nyt kun vielä olen kotona, eikä esimerkiksi niin että olisimme hukanneet kallisarvoisia lomapäiviä joskus myöhemmin. En myöskään sure ettemme tehneet tätä aiemmin. Uupuneena vauvavuodesta en vain olisi pystynyt.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s