Syksy tulee väistämättä

Maanantaina paluu Suomeen ja uuteen arkeen konkretisoitui kertaheitolla kun Espoon kaupungilta kilahti postia netpostiin. Kauan odotettu päiväkotipäätös oli saapunut. Jännittyneenä avasin tiedoston. Sitä tietysti toivoi että poika olisi päässyt sinne mihin eniten halusimme, mutta oikeastaan suurin toive oli ettei hän joutuisi kauas kotoa ja hankalan ajomatkan päähän.

Päiväkotipaikka ei ollut ensimmäinen tai toinen vaihtoehtomme, mutta kuitenkin järkevässä paikassa. Tavallaan molempien työmatkan varrella ja sinne pääsee bussillakin ilman vaihtoja. Itse päiväkodista en tiedä muuta kuin mitä kaupungin sivuilla kerrotaan. Se on pieni ja siellä on vain kaksi ryhmää – isojen ja pienten ryhmä. Onneksi tuttujen tutuilla on kuulemma pelkästään hyviä kokemuksia.

Poika tulee varmasti pärjäämään toi hyvin dagiksessa. Hän kyselee jo nyt saako hän mennä dagikseen, vaikka taitaakin tarkoittaa eri päiväkotien pihoja. Minulle muutos sen sijaan on raskaampi. Olenhan viettänyt viimeiset kaksi vuotta hyvin tiiviisti rakkaan poikani kanssa ja jatkossa hän viettääkin suurimman osan päivästään muiden kanssa. Joku muu on vastuussa hänen turvallisuudestaan ja huolehtii hänestä ja minun on vain luotettava että kaikki sujuu hyvin. Onneksi tässä on vielä kolmisen kuukautta aikaa tottua ajatukseen töihin paluusta ja päiväkodista.

kummelikopplam

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s