Monthly Archives: June 2014

52 viikkoa: 26/52 Lähiruokaa ja olutta

Viime viikko ja viikonloppu olivat niin täynnä ohjelmaa, etten mitenkään ehtinyt/jaksanut julkaista viikkokuvaa ajoissa. Vuoden 2014 ensimmäisen puoliskon viimeisen viikon yhteiskuva on otettu Pillar Pointin satamasta, jonka ohitimme kun kävelimme vajaat neljä kilometriä rantaraittia pitkin syömään illallista ja maistelemaan vähän paikallista olutta Half Moon Bay Brewing Companyn ravintolassa.

kummelikopplan

kummelikopplan

Ravintola on tunnettu myös ruoastaan ja maistoimme pari signature annosta, calamaresta ja friteerattua artisokkaa, alkupalaksi. Otimme molemmista vain puolikkaat annokset ja ne olivat silti ihan valtavia ja herkullisia. Mies otti kuuden oluen tasting setin, johon kuului niin IPAa, Amber Alea kuin Hefeweisenia. Hedelmäinen osuvasti nimetty Hipster IPA oli selvä voittaja näistä. Pääruoat saavat meiltä myös pelkkiä kehuja ja poika viihtyi lohiannoksensa parissa pitkään. Suosittelen pöytävarausta, sillä jopa puolisumuisena alkuiltana terassi oli lähes täynnä. Ja jos paikan oluet miellyttävät, niitä saa kätevästi ostettua baarista myös mukaan.

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

Advertisements

Dish

Nyt ei ole kyse progressiivisen housen Deep Dish duosta, eikä myöskään chicagolaisesta pizzasta vaan Stanfordin takaa löytyvästä näköalapolusta the Dish. Neljä mailia jyrkkiä nousuja ja laskuja sekä mahtavimmat näköalat koko laaksoon ja Baylle. Iso satelliittilautanen ja jopa hiukkaskiihdytin.

Vatsa täynnä palak paneer burritoa – kyllä sellaistakin on – ja olo on silti kuin voittajalla. Voi, että tätä kaikkea tulee suunnaton ikävä.

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

Metsän jättiläiset

Majesteettiset punapuut viihtyvät Pohjois-Kalifornian ja Oregonin rannikolla. Puita kasvaa siellä täällä ihan kaupungissakin, mutta jos niitä haluaa päästä ihailemaan luonnossa voi suunnata San Franciscon ulkopuolella löytyvään Muir Woodsiin.

Edellisestä retkestämme oli ehtinyt kulua puolitoista vuotta, mutta onneksi teimme uusintavierailun vanhempieni loman aikana sillä keväinen metsä oli hyvin erilainen kuin syysversio. Aluskasvillisuutta oli paljon enemmän ja metsä tuntui kaikin puolin vehreämmältä.

kummelikopplan

kummelikopplan

Näissä metsissä tuntee itsensä todella pieneksi. Vieressä kasvaa n. 600-800 vuotta vanhoja puita, jotka ovat jopa 80 metriä korkeita. Pohjoisemmassa puut kasvavat vielä korkeammiksi ylittäen jopa sadan metrin. Muir Woodsin puut ovat vielä nuoria, sillä ne voivat elää jopa 2200 vuotiaiksi.

Paikalle kannattaa saapua ajoissa, sillä pysäköintipaikoista on aina pula. Lyhimmän polun pystyy kulkemaan rattailla ja lisäksi löytyy useita eripituisia polkuja. Visitor Centeristä saa kelpo lounaan, sen terassilla voi seurata vikkelien maaoravien touhuja ja matkamuistoksi voi ostaa esimerkiksi punapuutaimen. Meidän punapuu, joka matkasi Suomeen vanhempieni matkassa viihtyy kuulemma hyvin ja pituutta on jo tullut lisää!

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

Kesätempo 2014

Viime kesän kesätempo -kirjoitus oli jostain syystä pompannut luetuimpien juttujen joukkoon eilen. Viime kesän muistot palasivat elävinä mieleen kun luin sen läpi. Ja mikä sen parempi aika toistaa kesähöpötyksiä kuin juhannuksen jälkeisenä viikkona kun monet suomalaiset ovat aloittanet lomansa ja hidastaneet tahtia. Kesätempo 2014 olkaa hyvät!

Päivän suunnitelma: Fiiliksestä riippuen taidamme pyöräillä lähimpään leikkipuistoon tai mennä rannalle leikkimään.

Lounaani tulee koostumaan: Söin juuri eilisen illallisen jämiä. Superhyvää massaman currya Lanna Thaista, jossa söimme kotimatkallaYosemitesta. Rakastan paikallista tapaa boksata tähteet mukaan kotiin. Annokset ovat suuria ja on enemmän sääntö kuin poikkeus että jämät viedään kotiin.

Kun katson ikkunasta sää näyttää tältä: Aurinko paistaa lähes siniseltä taivaalta. Enpä olisi uskonut näkeväni sellaista tänään, kun vielä pari tuntia sitten sumu oli tihkuttavan sankka.

Viime yönä näin unta: Olin Suomessa ruokakaupassa ja tuskailin epätoivoisena kun en löytänyt mitään. Pientä kotiinpaluuangstia havaittavissa kenties?

Eilen tapahtui seuraavaa: Ajoimme Bridgeportin vuoristokylästä vaikuttavaan Yosemiten kansallispuistoon ja sieltä takaisin kotiin huset vid havetiin.

Päivän asu: Hahah, kotipäivä so far. Vanhat jumppahousut, toppi jonka päällä lyhyt t-paita. Mustaa, sinistä ja valkoista.

Lempparibiisini juuri nyt: Road tripin soundtrackilta Lana del Reyn Brooklyn Baby.

Tänä kesänä olen oppinut jotain uutta: Olen oppinut pitämään IPA oluista ja toukokuussa SUP:pasin ensimmäistä kertaa Mauilla ihmetellen kovaan ääneen miksi en kokeillut sitä jo viime kesänä kopplanilla, jossa meillä on oma lauta. Taisin olla liian kiireinen lastenhoitohommissa…

Seuraavat pippalot joihin olen menossa: Edelleen voisi esittää saman vastakysymyksen kuin viime vuonna: siis mitkä pippalot, enhän minä käy missään..? Mutta onhan tässä San Francisco Pride ensi viikonloppuna ja July 4th tulossa sekä sitten vielä yhdet 2-v partyt ennen paluuta. Ja Suomessa haaveilen homecoming bileistä elokuussa.

Juuri nyt minua ärsyttää: Tympeä asiakaspalvelu jonka sain kurahanskojen reklamaatiotapauksessa.

Toisaalta haluan suositella: Vesimelonismoothieta (satoi tai paistoi) ja korallinpunaista kynsilakkaa.

kummelikopplan

Alkuperäisen “Bot mot sommartorka” listan jakoi Linn ja olisi kiva lukea myös seuraavien leidien kesähöpötyksiä MinEna ja Kristaliina!

52 viikkoa: 25/52

Oho, vuosi on melkein jo puolessa välissä ja ei voi kuin ihmetellä miten aika kuluu salamannopeasti. Viikonloppu kului pienen road tripin merkeissä, mutta viikkokuvan halusin kuitenkin tulla jakamaan vielä tänä iltana. Meidän juhannusviikonloppuna olemme päässeet aika lähelle kotimaisia tunnelmia. Kiemurtelevien vuoristoteiden varrella kasvoi lupiinien sukulaisia, näimme lunta ja lumisia huippuja lähietäisyydeltä ja pääsimme jopa käymän huussissa.

kummelikopplan

Juhannusterkut

Hei kaikki te siellä koto-Suomessa! Viettäkää oikein ihanaa keskikesän juhlaa. Pidämme peukkuja että saisitte kesäisemmän sään pian takaisin. Onneksi kylmä ilma ilmeisesti karkotti hyttyset, joten jotain positiivistakin saa revittyä kesäkuisesta lumesta. Me olemme virittäytyneet juhannustunnelmiin katsomalla torstain pikkukakkosta ja
lähdemme pikaiselle viikonloppureissulle Yosemiten kansallispuistoon. Juhannustahan tällä ei vietetä, mutta ruuhkia on varmasti tiedossa kuten aina. Saunokaa, grillatkaa ja polttakaa juhannuskokkoa meidän puolesta!

kummelikopplan

Kerran elämässä

Reissukertomukset ovat jääneet pahasti jälkeen arjen pyörteissä ja pitkin kevättä toistuvien sairastumisten johdosta. On kuitenkin vielä kerran palattava huhtikuiselle Las Vegasin reissuillemme ja kertoa unohtumattomasta retkestä jonka teimme Grand Canyoniin. Grand Canyon itsessään on jo uskomatottoman kaunis, mutta unohtumattoman retkestä teki se että matkamme kanjoniin taittui helikopterilla. Ensimmäinen kerta meille kaikille, saa nähdä jääkö viimeiseksi.

kummelikopplan

kummelikopplan

Ennen lentoa minua jännitti todella paljon. Paikkoja ei saanut valita vaan kaikki matkustajat punnittiin ja paikat jaettiin sen mukaan. Kuumuus ja ahtaus vain pahensivat jännitystä kun kiristimme turvavöitämme. Sylissä matkustava taapero toi tietysti kaikkeen pienen lisämausteen. Kuitenkin heti kun kopteri lähti liikkeelle ja ilmastointi taas pelitti, jännitys katosi. Matkustusmuotona helikopterilento oli todella mukava, varsinkin tyyneellä kelillä. Tahti tuntui hitaan leijuvalta, vaikka todellisuudessa etenimme kovaa vauhtia. Loistavat näkymät ja lentoaikaa Arizonan puolelle alle tunti (vrt. bussiretki kanjoniin olisi kestänyt koko päivän).

kummelikopplan

kummelikopplan

Matkalla näimme mm. Hoover Damin ja Colorado Riverin. Lentäjä toimi myös oppaana ja selosti näkymiä pitkin matkaa kanjoniin. Laskeuduttuamme kanjoniin kilistelimme skumpalla ja napsimme kuvia samalla kun yritimme pitää pojan aisoissa. Paluumatkalla kopteri kävi tankkaamassa kanjonin katolla ja loppumatkan lentäjä soitti kasariklassikoita selostamisen sijaan meidän tuijottaessa maisemia. Aika rentoa!

kummelikopplan

kummelikopplan

Teitä varmasti kiinnostaa kuulla miten poika pärjäsi tällä lennolla? Treenasimme pitkin kevättä kotona helikopterissa oloa. Puhuimme siitä kuinka pitää istua kiltisti paikallaan ja korvien päällä pidetään kuulosuojaimia. Valmennuksesta oli varmasti hyötyä sillä kuulosuojaimet pysyivät päässä melkein koko ajan. Pienille lapsille ei ollut omia suojaimia, joten veimme omat mukanamme. Unohdin pakata ne, mutta onneksi Amazon ehti toimittaa uudet hotellille ennen lentoa. Maisemat jaksoivat kiinnostaa jonkin aikaa, jonka jälkeen ipadin piirretyt pitivät rauhallisena. Pienen jaloittelun jälkeen kanjonin pohjalla paluumatka sujui muistaakseni oikein rennosti ja kopterilentoa muistellaan edelleen lähes päivittäin.

kummelikopplan