Kaksi viikkoa

Kaksi viikkoa – niin kauan olen ollut takaisin työelämässä. Minun on monta kertaa pitänyt jakaa fiiliksiä uudesta arjesta, mutta kuten arvaatte aikaa kirjoittamiselle tuskin enää jää. Päivät rullaavat nopealla tempolla eteenpäin ja iltaisin pojan viimein nukahdettua olen itsekin valmis nukkumaan. Säännöllistä ulkoilua selvästi kaipaa enkä ole istunut näin paljon aikoihin.

Töihin on muuten ollut todella mukava palata. Meillä on mahtavimmat tyypit ja kaikki ovat iloisesti toivottaneet minut tervetulleeksi takaisin. Jo muutaman tunnin jälkeen tuntui kuin missään ei olisi ollutkaan, vaikka tietysti perehtymistä riittää jotta kahden ja puolen vuoden aukko hiljalleen täyttyy. Kahteen työviikkooni mahtuu niin työmatkaa kuin myös flunssanpahanen, joka piti minut kotona pärskimässä yhden päivän. Poika on selvinnyt terveenä kolme päiväkotiviikkoa, mutta minä kestin vain reilun viikon. Pojalla menee hoidossa tosi hyvin, joten sitä ei ainakaan tarvitse murehtia työpäivän aikana, vaikka tietysti ikävä iskee aina välillä.

Saa nähdä mitä kummelikopplanin käy nyt kun aika todellakin on kortilla. Viikkokuvia aion ainakin postata tunnollisesti vuoden loppuun asti ja toivottavasti muutakin kerrottavaa tulee ainakin välillä. Kamerakin pitäisi muistaa nostaa esille iltaisin ja viikonloppuisin.

kummelikopplan

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s