Monthly Archives: September 2014

Kaksi viikkoa

Kaksi viikkoa – niin kauan olen ollut takaisin työelämässä. Minun on monta kertaa pitänyt jakaa fiiliksiä uudesta arjesta, mutta kuten arvaatte aikaa kirjoittamiselle tuskin enää jää. Päivät rullaavat nopealla tempolla eteenpäin ja iltaisin pojan viimein nukahdettua olen itsekin valmis nukkumaan. Säännöllistä ulkoilua selvästi kaipaa enkä ole istunut näin paljon aikoihin.

Töihin on muuten ollut todella mukava palata. Meillä on mahtavimmat tyypit ja kaikki ovat iloisesti toivottaneet minut tervetulleeksi takaisin. Jo muutaman tunnin jälkeen tuntui kuin missään ei olisi ollutkaan, vaikka tietysti perehtymistä riittää jotta kahden ja puolen vuoden aukko hiljalleen täyttyy. Kahteen työviikkooni mahtuu niin työmatkaa kuin myös flunssanpahanen, joka piti minut kotona pärskimässä yhden päivän. Poika on selvinnyt terveenä kolme päiväkotiviikkoa, mutta minä kestin vain reilun viikon. Pojalla menee hoidossa tosi hyvin, joten sitä ei ainakaan tarvitse murehtia työpäivän aikana, vaikka tietysti ikävä iskee aina välillä.

Saa nähdä mitä kummelikopplanin käy nyt kun aika todellakin on kortilla. Viikkokuvia aion ainakin postata tunnollisesti vuoden loppuun asti ja toivottavasti muutakin kerrottavaa tulee ainakin välillä. Kamerakin pitäisi muistaa nostaa esille iltaisin ja viikonloppuisin.

kummelikopplan

52 viikkoa: 36/52 Kartanolla

Kiireinen ensimmäinen työviikkoni päättyi viikonlopun viettoon, jota kruunasi brunssi hyvien ystävien kanssa Café Bastvikissä. Bastvikin kartanon päärakennus on oletettavasti 1800-luvun alkupuoliskolta ja se on käynyt läpi perusteellisen entisöinnin 2000-luvulla. Kartanoaamiaista tarjotaan joku kuun ensimmäinen viikonloppu kahdessa kattauksessa. Ilman pöytävarausta on turha tulla yrittämään, mutta kakulle ja kahville voi piipahtaa iltapäivällä.

kummelikopplan

Brunssimenu painottuu lähiruokaan ja luomuun. Maisteltavaa riittää ja aterian kruunaa herkulliset jälkiruoat. Suklaakakkua (jota pieni mies söi kaksin käsin) on hyvä sulatella pihapiirissä, jossa riittää touhuttavaa. On lampaita, keppihevosvuokrausta ja pallopelejä. Sainpas napattua pojan myös yhteiskuvaan kun ratsastimme “karhupenkillä”. Tänne lähikulmien helmeen pitäisi muistaa tulla vähän useammin kuin kahden vuoden välein…

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

 

Päiväkodissa opittua

Vajaan parin viikon päiväkotiuran jälkeen rakas poikamme sai positiivista palautetta siitä että nukahtaa nykyään nopeasti ja istuu kiltisti ruokapöydässä aterioiden aikana. Näin ei tosiaankaan ollut viime viikolla. Parantamisen varaa oli karkailun suhteen, mutta minkä sille voi kun on utelias, oma-aloitteinen ja tarpeeksi näppärä availemaan ovia..?

Kaikennäköistä muutakin kuin käytöstapoja siellä päiväkodissa opitaan. Kaveri on nyt pari päivää puhunut useasti kikkelistä, joten joku isompi lapsi on varmasti valistanut pienempiä ihmisen anatomian saloista. Onneksi tämä opittu termi on kuitenkin sieltä pliisummasta päästä.

Mutta hei tänään on perjantai, kesä on tehnyt paluun ja kohta on viikonloppu. Nauttikkaamme siis!