Category Archives: maailmalla

Se pakollinen katsaus

Vuosi ompi vaihtunut ja vietän parhaillaan pientä minilomaa töistä. Loppuvuosi meni niin perheen nuorimman sairastelun kuin työkiireiden parissa ettei blogille riittänyt energiaa. Kaiken kukkuraksi kamera hajosi ja oli huollossa useita viikkoja. Nyt kamera saatiin takaisin ja pojan korvat saivat putket välipäivinä. Toiveena siis terveempi vuoden aloitus. Varsinaista vuosikertomusta en ala kokoamaan, mutta vähän highlightejä voisin kuitenkin  luetella. Vuonna 2014:

Asuimme 7 kuukautta Yhdysvalloissa.
Näistä n. 4,5 Menlo Parkissa Piilaaksossa.
1,5 Half Moon Bayssa Pohjois-Kalifornian rannikolla.
Vajaa kuukausi Havaijilla, pääosin Mauilla.
Ja pari viikkoa Coloradossa.
Poika täytti kaksi.
Minä tulin raskaaksi.
Palasimme Suomeen.
Poika aloitti päiväkotiuransa.
Palasin töihin.
Juoksimme asuntonäytöissä.
Ja ostimme uuden kodin.
Sairastelimme vuorotellen, poika enemmän tai vähemmän jatkuvasti.
Vietimme joulua.
Minä täytin vuosia.
Siirryimme polttisautosta sähköautoon.
Juhlimme uutta vuotta.

kummelikopplan

Vuoden mieleenpainuvin, Maui 7/2014

Tämä vuosi tuskin pitää sisällään yhtä paljon reissaamista kuin edellinen, mutta tapahtumarikas se varmasti tulee olemaan. Työpäiviä minulla on jäljellä kolmisen kymmentä ja ennen mammalomaa mahtuu vielä muuttomme ja viikon talviloma…

 

Tekniikkatunnilla

Jatketaanpa vielä keskilännen kesämuistoilla. Ranchloman aikana sain mahdollisuuden osallistua SUP-kurssille. Vaikka olin suppailut aikaisemmin, tekniikkatunti oli tosi hyvä. Ilmoittautuneita ei ollut kuin minä joten sain täsmäopetusta koko rahan edestä!

kummelikopplan

Harjoittelimme laudalle nousua laiturilta, erilaisia käännöksiä, melontatekniikoita ja rantautumista. Liikuimme laudalla päästä päähän ja kerran olin lähellä tippua veteen. Onneksi löysin tasapainon sillä jääkylmä, tumma järvivesi ei houkutellut yhtään.

Rauhallisella järvivedellä oli todella helppo treenata ja hinku päästä merelle kokeilemaan omaa lautaamme senkun kasvoi. Elokuussa pääsimmekin suppailemaan maalla, mutta nyt kausi on valitettavasti jo ohi. Paitsi ehkä miehen osalta, joka toi märkäpuvun tuliaisena itselleen.

kummelikopplan

Elämää tiluksilla

Elokuun paluutohinassa ei jäänyt aikaa jakaa Coloradon matkakokemuksia. Keskityimme jetlagin selättämiseen, johon meni pari viikkoa ja samalla purimme parisen kymmentä muuttolaatikkoa kellarista. Koska Colorado ja ranchilla vietetty aika oli aika ainutlaatuinen haluan kuitenkin vielä jakaa muutaman muiston sieltä.

kummelikopplan

Seitsemänkuinen Kalifornian jaksomme päättyi siis Devil’s Thumb Ranchille, jossa miehellä oli väikkäriinsä liittyvä seminaari. Seminaari oli bring your family tyyppinen, joten tiluksilla pyöri paljon siippoja ja muutamia perheitä. DTR sijaitsee vuoristossa Tabernashin ja Winter Parkin kylien lähellä parin tunnin ajomatkan päässä Denveristä. Heinäkuun keli muistutti Suomen kesää, mutta aurinko oli luonnollisesti huomattavasti polttavampi kun oleskelimme noin kolmen kilometrin korkeudessa.

kummelikopplan

kummelikopplan

Tiluksilla riitti aktiviteetteja kaikenlaisille harrastajille. Oli spa, joogaa ja uima-altaat. Maastopyörillä pääsi kokeilemaan hapenottokykyään nousemalla vielä korkeammalle ja asuinrakennusten vieressä oli myös hevostallit, joiden asukkaat laidunsivat melko vapaasti ympäri aluetta. Suppailua oli myös tarjolla pikkujärvillä. Paikalliset hurjapäät harrastavat puolestaan SUP-laudoilla koskenlaskua.

Miehen ollessa melko tiivisti kiinni seminaarin tapahtumissa, me tutustuimme toisiin siippoihin ja nautimme ranchin ravintoloiden antimista valmistautuessa henkisesti lähestyvään kotimatkaan. Tämän ranch kokemuksen perusteella voin suositella Coloradoa kesäkohteena, jos ulkoilma-aktiviteetit kiinnostavat. Talvella paikka tarjoaa mahtavat puitteet laskettelulle ja lautailulle ja toivon että pääsemme vielä jonain päivänä kokemaan nekin.

kummelikopplan

kummelikopplan

 

52 viikkoa: 31/52 We <3 trains

Jos joku olisi kertonut minulle pari vuotta sitten, että innostuisin vierailusta junamuseoon olisin nauranut kippurassa. Junamuseosta me kuitenkin löysimme itsemme jälleen kerran Goldenissa, Denverin ulkopuolella ja tämä oli tähänastista hienoin. Kaikki tutut kaverit löytyivät ratapihalta, oli Jere Jarruvaunua, Spenceria, Tobya, snow blasteria ja jopa autonmoottorilla käyvä veturi. Itse museossa oli mahtava pienoismaailma, veturisimulaattori sekä tietysti leikkijunarata ja mitä parasta ratapihalla moniin juniin sai kiivetä! Museokaupasta oli mahdoton poistua ilman tuliaisia, mutta harmikseni jätin kuvan hatun ostamatta…

Viime viikon viikkokuva unohtui täysin muuttotohinassa ja jetlagissa, joten täältä kuvia nyt tulee pienellä viiveellä. Junamies, mami ja paljon paljon junia. Tsuuh tsuuh!

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

Viikko vaihtareina

Saimme taas kokea mahtavaa vieraanvaraisuutta kun miehen kollega kutsui meidät viikoksi asumaan lapsuudenkotiinsa Northglenniin Denverin lomamme ajaksi. Tarkistimme vielä monesti että onhan hän tosissaan kun pyytää meitä ja vilkasta taaperoa kylään. Kyllä oli.

kummelikopplan

Aluksi asetelma hieman jännitti kun en ollut edes tavannut kyseistä tyyppiä, mutta nopeasti olimme kuin kotonamme. Telkkarista näkyi lempi lastenkanava Sprout ja kaupanpällisenä saimme pienen tutustumismatkan erilaiseen kulttuuriin sekä poika kielikylpyä. Isäntäperheemme asettui kuutisentoista vuotta sitten Yhdysvaltoihin. Perheessä ei vielä ole lapsenlapsia joten poikamme oli tervetullut vieras. Hän ihastui työkaveriin ja tämän isään välittömästi. Vanhempaa herraa hän sanoi viikon päätteeksi meksikolaiseksi isoisäkseen, abuelokseen ja yllätti hänet syömällä salsaa enemmän kuin kukaan kaksivuotias aiemmin…

Kiitokseksi vierailustamme järjestimme isännille pohjoismaisen illallisen. Tykötarpeet haettiin perunoita ja kanamunia lukuun ottomatta Denverin IKEAsta ja sapuskat maistuivat kuulemma oikein hyvin. Ainoastaan sillin pala jäi pyörimään nuoremman herran lautaselle.

kummelikopplan

kummelikopplan

This one’s for you Eric! We were lucky enough to get invited to stay at your home while visiting Denver. We felt right at home and got to learn about your background and picked up some Spanish too. The little guy was fond of both of you, Sprout was a big bonus and he surprised you by eating a lot of hot salsa. As thanks we cooked you a Scandinavian meal, which supposedly tasted good. Only a piece of silli got left on your plate… Thank you so much! Until next time.

Hulluna puikkoihin

Ihastuin muutama vuosi sitten Cliniquen chubby stick huulipunan ja -rasvan välimuotoon. Kuten joskus taisin mainita en todellakaan ole huulipunaihmisiä, mutta näiden avulla yritän sävyttää huuleni pitkin päivää. Luottovärini on ollut neutraali whole lotta honey, mutta nyt olen rohkaistunut kokeilemaan uusi sävyjä. Tämän hetken lemppari on oversized orange, joka sopii loistavasti päivettyneen ihon pariksi.

kummelikopplan

Chubby stickejä on olemassa myös luomiväreinä ja olen suorastaan hurahtanut näihin voidemaisiin väreihin. Voiko olla helpompaa kuin levittää väriä isolla puikolla? Helppo kesämeikki, joka ei kaipaa sen kummempia pohjustuksia. Paluuta jauhemaisiin luomiväreihin tuskin enää on. Ja koska hinta molemmille puikoille on huomattavasti pienempi täällä kuin Suomessa, on puikkoja  tullut hamstrattua kiitettävä määrä.

kummelikopplan

 

52 viikkoa: 30/52 Go Rockies!

Tämä viikko on kulunut Coloradossa Denverin lähiseuduilla. Kuumaa (lähes 40 astetta) ja kuivaa on ollut ja mailin korkeudessa oleva ohuempi ilma saa meidät kaikki kolme puuskuttamaan. Aikamoinen muutos Havaijin kosteaan ilmastoon. Pojan mystinen kuume osoittautui vauvarokoksi kun näpyt ilmestyivät muutaman päivän kuumeilun jälkeen. Niiden tulon myötä kiukkuisuus katosi ja pian hän olikin taas oma herttainen ja aktiivinen itsensä.

Tiistaina pääsin toteuttamaan yhtä haavettani mikä jäi San Franciscossa tekemättä, pääsin nimittäin baseball matsiin! Treffasimme isäntämme ja hänen tyttöystävänsä Coors Fieldillä ja siirryimme Rooftop baarikatsomoon, johon meillä oli liput. Liput Denverissä eivät maksaneet kuin murto-osan San Franciscon vastaavista ja meillä hintaan kuului ilmainen juomakin. Poikaa ei peli jaksanut pahemmin kiinnostaa, mutta hän löysi kivan majan lasioven takaa itselleen. Matseihin tullaankin ennemmin tapaamaan kavereita, syömään ja juomaan kuin seuraamaan peliä kiihkeästi. Kun aurinko alkoi laskea oli meidän aika kiittää illasta ja suunnata kämpille. Peli jatkui vielä pitkään ja kotijoukkue taisi hävitä…

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan