Tag Archives: half moon bay

Fore ja luksusbrunssi

Havaijilla vielä ollaan, mutta on pakko palata vielä vanhoihin juttuihin jotka ovat odottaneet julkaisua jo pitkään. Jos pitää brunsseista ja etsii niiden luksusversiota se löytyy Half Moon Bayn Ritzistä. Puolikuunmuotoisen, pitkän entisen kotirantamme toisessa päässä sijaitseva hotelli ja golfkenttä tarjoavat mahtavat maisemat ja yhtä huikean kattauksen. Ystävillämme on tapana käydä siellä aina äitienpäivänä ja me puolestamme juhlistimme pojan 2-vuotispäivää vähän etukäteen ja momin synttäreitä pienellä viiveellä.

Halvasta lystistä ei ole kyse, mutta sanoisin että hinta-laatusuhde on kohdallaan. Lisäksi pienet lapset syövät ilmaiseksi joten se kompensoi vähäsen. Lista on lähes loputon, eikä millään voinut maistaa kaikkia ruokia. Oli ostereita ja muita mereneläviä, sushia, kiinalaisia dumplingeja ja aasialaisia herkkusalaatteja sekä äyriäisannoksia. Salaattipöytä ja bliniosasto löytyivät myös, eggs benedictejä ja muita klassisia brunssilajeja unohtamatta. Vaikka en ole makean ystävä, hämmästelin ja kuvasin (sekä maistelin) mahtavaa jälkkäritarjontaa.

Vaikka tuli syötyä ihan liikaa, ei siltikään tullut pöhöttynyttä oloa. Brunssin tarjoilut on tehty laadukkaista aineksista ja sen kyllä huomaa. Aterian jälkeen voi jaloitella ihaillen kauniita maisemia, kunhan muistaa varoa väyliltä eksyviä palloja. Me selvisimme täpärästi osumasta…

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

52 viikkoa: 27/52 Hummeria ystävien seurassa

Viimeisenä päivänämme rannikolla juhlittiin 4th of Julyta. Pojan paras kaveri tuli tuoreen siskonsa ja vanhempiensa kanssa kylään. Lasten riemu oli loputon ja touhua riitti. Alle kuukauden vanha pikkusisko selvisi hienosti lähes parituntisesta ravintolaillallisesta nukkuen läpi koko aterian. Söimme juhlapäivän kunniaksi hummeripastaa ja bestikset juoksivat lähes kahden kilometrin pituisen matkan ravintolasta kesäkotiimme käsi kädessä. Maailman suloisin näky, eikö vain?

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

Happy 4th!

Hyvää syntymäpäivää USA! Nostimme terassiliput salkoon juhlapäivän kunniaksi. Lähes kaikki on pakattu ja kesäkoti siivottu. Pian vuokraisäntä tulee tarkistamaan kämpän kunnon ja sitten odotamme pojan rakasta ystävää perheineen saapuvan paikallisen itsenäisyyspäivän viettoon. Luvassa on hiekkarantaa ja illallinen suositussa Sam’s Chowder Housessa. Sumukin päätti pari tuntia sitten väistyä auringonpaisteelle!

Sam’sin kuuluisia hummerihodareita olemme maistaneet Chowdermobilesta Off The Gridi:ssa, mutta varsinainen ravintola on vielä testaamatta. Ravintolan sivuilla on muuten kätevä SamCam, joka päivittyy 10 sekunnin välein. Kannattaa siis vilkaista Half Moon Bayn sumutilanne, ennen kuin suuntaa laaksosta rannalle!

kummelikopplan

Vähiin käy päivät

Maanantaina mies vietti viimeisen työpäivänsä kampuksella ja viimeiset pari päivää olemme pakanneet muuttokuormaamme matkalaukkuihin. Osa matkaa meidän mukanamme Mauille, osa jää tänne säilöön tuttavien luo. Viimeisiin Kalifornian päiviin mahtuu vielä treffejä kavereiden kanssa ja July 4th juhlat. Se taitaa olla jenkkijuhlapäivistä ainoa, jota ei kumpikaan meistä ole ennen kokenut.

Hyvästejä ei vielä tarvitse jättää, sillä piipahdamme siis kuitenkin täällä Bay Arealla vielä kerran ennen viimeistä etappia kohti Coloradoa ja miehen konferenssia Denverin ulkopuolella. Tai todellinen viimeinen etappi on sitten lento Suomeen Reykjavikin kautta. Jos paha jetlag ei olisi vaivana, olisimme mielellämme pysähtyneet sielläkin muutamaksi päiväksi…

kummelikopplan

52 viikkoa: 26/52 Lähiruokaa ja olutta

Viime viikko ja viikonloppu olivat niin täynnä ohjelmaa, etten mitenkään ehtinyt/jaksanut julkaista viikkokuvaa ajoissa. Vuoden 2014 ensimmäisen puoliskon viimeisen viikon yhteiskuva on otettu Pillar Pointin satamasta, jonka ohitimme kun kävelimme vajaat neljä kilometriä rantaraittia pitkin syömään illallista ja maistelemaan vähän paikallista olutta Half Moon Bay Brewing Companyn ravintolassa.

kummelikopplan

kummelikopplan

Ravintola on tunnettu myös ruoastaan ja maistoimme pari signature annosta, calamaresta ja friteerattua artisokkaa, alkupalaksi. Otimme molemmista vain puolikkaat annokset ja ne olivat silti ihan valtavia ja herkullisia. Mies otti kuuden oluen tasting setin, johon kuului niin IPAa, Amber Alea kuin Hefeweisenia. Hedelmäinen osuvasti nimetty Hipster IPA oli selvä voittaja näistä. Pääruoat saavat meiltä myös pelkkiä kehuja ja poika viihtyi lohiannoksensa parissa pitkään. Suosittelen pöytävarausta, sillä jopa puolisumuisena alkuiltana terassi oli lähes täynnä. Ja jos paikan oluet miellyttävät, niitä saa kätevästi ostettua baarista myös mukaan.

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

52 viikkoa: 24/52 Rooseveltin dyyneillä

Viikolla aurinkoa ja lämpöä piisasi myös rannikolla. Silloin sopi mainiosti käydä tekemässä vähän hiekkakakkuja ennen iltapalaa ja kuvata naapurustoa laskevan auringon valossa. Lainaksi saatu kuormuri pääsi mukaan ja poika asetteli tarkkaan aarteitaan sen katolle. Mistähän sellaisen luonteenpiirteen on perinyt..?

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

 

Seuraa sumua

Jotta ette luulisi että Half Moon Bay on aivan kurja paikka joka vain kylpee harmaassa sumussa on palattava huhtikuulle ja näyttää kuvia meidän päiväretkestä. Kun ajaa piilaaksosta vuorten yli kohti rantaa sitä laskeutuu ensin vehreään Pilarcitoksen kanjoniin, jossa kasvaa mm. joulukuusia, orkideoita, vihanneksia ja hedelmiä. Kanjonin ja Half Moon Bayn rajalla löytyy myös pieni La Nebbia Winery, jonka puutarhassa voi nauttia piknikeväistä ja pelata bocciaa viinimaistelun lomassa. Heidän sloganinsa on “follow the fog”, mutta meitä onnisti ja osuimme paikalle kauniina kevätpäivänä.

La Nebbian nimen alla on useita eri viinejä lähialueilta. Viineistä ei mikään jäänyt erityisesti mieleen, mutta retkikohteena paikka toimi mainiosti myös vilkkaan kaksivuotiaan kanssa. Puutarhassa riitti suihkulähteitä ja patsaita ihmeteltäväksi ja bocciaa piti tietysti kokeilla mofan ja papin kanssa.

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

 

Leppoisasti rullaten

Eilinen sunnuntai oli varsinainen retkipäivä. Kohteinamme olivat lähiseudun rannat, ravintolat ja ulkoilureitti korkealla rantakallioilla. Suhailimme oikeastaan Highway 1:stä ensin pohjoiseen ja sitten vähän matkaa etelään. Aamun sumussa suuntasimme ensi maailmakuulun Mavericks surffispotin edustalle. Se houkuttelee talviaikaan maailman parhaimpia big wave surffailijoita aaltoihinsa. Sumusta huolimatta näimme mahtavia aaltoja ja paljon koiranulkoiluttajia.

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

Retki jatkui Pillar Pointin sataman ja pienlentokonekentän ohi kohti Moss Beach Distilleryn brunssia. Ravintola toimi kieltolain aikana paikkana, jossa julkkikset ja poliitikot kävivät huvittelemassa. Yön pimeydessä kanadalaiset salakuljettivat rommia ja whiskyä rannalle, lasti nostettiin köysien avulla ylös kukkulalle, josta se jatkoi matkaa kohti San Franciscoa. Osa laatikoista päätyvät aina ravintolan kellariin. Paikka on myös kuulu kummituksestaan the Blue Lady.

Valitsimme brunssimenun johon kuului hedelmiä, leivonnaisia, valinnainen lämmin annos ja rajattomasti mimoosaa tai kuoharia. Otimme molemmat eggs benedictin, miehelle lohella ja minulle crab cake versio. Aivan sairaan hyvää! Apukuski hyödynsi bottomless juomatarjontaa ja kuski tyytyi vähän vähempään. Seurueen pienin jaksoi hyvin yli tunnin ravintolassa kun ensin sai piirtää ja sitten syödä omaa grillattua kalaa ja lopulta viedä äidin kaikki hedelmät. Kummitusta emme nähneet, ehkä ensi kerralla sitten!

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

Päikkäriajaksi suunniteltu Devil’s Slide ulkoilureitti ei ehkä tuntunut ihan parhaalta vaihtoehdolta heti skumppabrunssin jälkeen, mutta väärässä olin. Käytöstä poistettu Highway 1:n pätkä on nerokkaasti päivitetty vaelluskäyttöön. Tienosuus jota monesti jouduttiin sulkemaan eroosion takia, kulkee nykyään uuden tunnelin läpi ja vanha tie on nyt avattu yleisölle. Kaksi kaistaa, toinen pyörille ja toinen jalankulkijoille ja asfalttia koko matkan. Helpompaa “vaelluspolkua” tuskin on. Mäkiosuus sujui vaunujenkin kanssa hyvin kunhan ensin oli hikoillut skumppapöhnän elimistöstään. Aurinko lämmitti, jyrkänteen alapuolella aallot pauhasivat ja toisella puolella rinne jatkoi nousuaan. Aivan mahtavaa!

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

Pikaisen välipalapaussin jälkeen lähdimme ajamaan kohti päivän viimeistä kohdetta. Ajoimme 45 kilometriä etelään Pescaderon kylään ja siellä löytyvään Pigeon Pointin majakalle. Perillä odotti yllättäen vakioksi muodostunut sumu, mutta tutkittavaa riitti silti. Majakka on yksi Yhdysvaltojen korkeimmista ja niemellä sen naapurissa toimii myös hostelli. Jos hakee erikoisia majapaikkoja, sinne kannatta hakeutua!

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

 

52 viikkoa: 23/52 Auringon laskiessa

Kyllä, luitte oikein! Tänään näimme ensimmäisen auringonlaskun kesäkotimme rannassa. Päivän vietimme sumua evakossa Livermoren outleteilla missä oli 20 astetta lämpimämpää kuin rannikolla. Näitä mikroilmastoja tulee jatkuvasti ihmeteltyä, kun Suomessa ei todellakaan ole tottunut näinkin hurjiin säävaihteluihin näin läheisillä alueilla. Miettikää jos Helsingissä olisi viisi astetta lämmintä samalla kun Vihdissä rikotaan hellerajoja. Käsittämätöntä.

Mukaan rantaan pääsi kaksi löytöä. Pahasti kulunut, mutta toimiva potkuauto jonka saimme naapureilta sekä pojan ikioma outletlöytö Osh’Koshin fedora. Sen hän kiikutti itse kassalle ja kun lopulta pyysin häntä sanomaan kassanhoitajalle thank you, hän käänsikin suomeksi ja sanoi kiitos. Ei voi kuin ihmetellä tuoreen kaksivuotiaan kielellistä kehitystä.

Rantaan oli ilmestynyt iso kokoelma lippuja. Mies kuvasi aaltoja ja vanhaa miestä joka surffasi auringon laskiessa. Onhan tämä mahtavan kaunis paikka asua muutaman viikon, vaikka sumu käykin välillä tylsäksi.

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

Aurinkolomalla

Alku täällä Half Moon Bayssa on ollut hieman tahmea. Olemme asettuneet hyvin ja kämppä tuntui nopeasi kodilta. Mutta sää on ollut todella harmaa ja viileä koko viikon ja tieto siitä että kukkuloiden toisella puolella nautitaan aurinkoisesta kesäsäästä ja kymmenen astetta lämpimimmistä lämpötiloista on lievästi sanottuna syönyt positiivisuutta.

Ehkä eniten olen kuitenkin kaivannut seuraa. Olemme pojan kanssa yleensä hyvin aktiivisia ja treffailimme kavereita lähes joka päivä. Täällä on tullut vastaan pelkkiä eläkeläisiä koiriensa kanssa. Laaksoon emme ole vielä viitsineet lähteä enterorokon takia. Hyvistä ystävistä toinen lentää muutaman päivän kuluttua yksin kahden lapsen kanssa Suomeen ja toisella pikkusisaruksen laskettuun aikaan on enää muutama hassu päivä. Olemme myös jämähtäneet myöhempään päivärytmiin Havaijin jetlagin takia, emmekä mitenkään olisi ehtineetkään miehen matkassa aamuisin laaksoon. Sinänsä positiivinen ongelma saada nukkua pitempään aamulla, mutta illatkin ovat sitten pitempiä.

Eilen teimme irtioton täältä uinuvasta rantakaupungista ja lähdimme miehen mukaan San Franciscoon. Hän osallistui tilaisuuteen tutkimassaan ison sairaalan rakennustyömaalla ja me suuntasimme pojan kanssa läheiselle Potrero Hillin kukkulalle upeaan leikkipuistoon. Nostan hattua kaikille kaupungin lapsiperheille. Jo lyhyellä lenkillä saa jalat hapoille kun työntää vaunuja ylös jyrkkiä mäkiä. Huh huh. Puistosta oli mahtavat näkymät ja aurinko paistoi! Täälläkin pitäisi paistaa sunnuntaina (joka muuten sopivasti on World Ocean Day), joten vietämme viikonlopun tutkien lähialueiden trekkauspolkuja, majakoita ja rantoja. Löytyypä läheltä myös olutpanimo ja tislaamo. Vähän shoppailuakin olisi tarkoitus harjoittaa…

kummelikopplan