Tag Archives: hmb

Se pakollinen katsaus

Vuosi ompi vaihtunut ja vietän parhaillaan pientä minilomaa töistä. Loppuvuosi meni niin perheen nuorimman sairastelun kuin työkiireiden parissa ettei blogille riittänyt energiaa. Kaiken kukkuraksi kamera hajosi ja oli huollossa useita viikkoja. Nyt kamera saatiin takaisin ja pojan korvat saivat putket välipäivinä. Toiveena siis terveempi vuoden aloitus. Varsinaista vuosikertomusta en ala kokoamaan, mutta vähän highlightejä voisin kuitenkin  luetella. Vuonna 2014:

Asuimme 7 kuukautta Yhdysvalloissa.
Näistä n. 4,5 Menlo Parkissa Piilaaksossa.
1,5 Half Moon Bayssa Pohjois-Kalifornian rannikolla.
Vajaa kuukausi Havaijilla, pääosin Mauilla.
Ja pari viikkoa Coloradossa.
Poika täytti kaksi.
Minä tulin raskaaksi.
Palasimme Suomeen.
Poika aloitti päiväkotiuransa.
Palasin töihin.
Juoksimme asuntonäytöissä.
Ja ostimme uuden kodin.
Sairastelimme vuorotellen, poika enemmän tai vähemmän jatkuvasti.
Vietimme joulua.
Minä täytin vuosia.
Siirryimme polttisautosta sähköautoon.
Juhlimme uutta vuotta.

kummelikopplan

Vuoden mieleenpainuvin, Maui 7/2014

Tämä vuosi tuskin pitää sisällään yhtä paljon reissaamista kuin edellinen, mutta tapahtumarikas se varmasti tulee olemaan. Työpäiviä minulla on jäljellä kolmisen kymmentä ja ennen mammalomaa mahtuu vielä muuttomme ja viikon talviloma…

 

Bay Arean paras pata

Pari Kalifornian juttua on vielä kertomatta, joten tartunpa niihin jotta pääsen jonain päivänä ajan tasalle meidän reissukertomusten ja -vinkkien kanssa. Jos matkustatte Kaliforniaan ja teette road tripin legendaarista Highway 1:stä pitkin, teidän on ehdottomasti pysähdyttävä idylliseen Pescaderon kylään. Sieltä löytyy yksi Bay Arean hehkutetuimmista helmistä Duarte’s Tavern, jonka erikoisuuksia ovat herkullinen artisokkakeitto, cioppino ja kuuluisa olallieberry piirakka.

kummelikopplan

Cioppino on amerikkalais-italialainen kalastajanpata, joka on peräisin San Franciscosta. Tarinan mukaan ruokalaji syntyi kun paikalliset kalastajat heittivät saaliinsa jämia pataan ja keittivät niitä tomaatin, valkoviinin ja mausteiden kanssa. Half Moon Bayn italialaistaustaisen vuokraisäntämme (joka harrastekalastaja hänkin) mukaan Duartesin pata on alueen paras ja sen kyllä uskomme. Kalaa ja erilaisia äyriäisiä oli valtavasti ja liemi oli taivaallisen makuista. Annos olisi helposti riittänyt kahdelle.

Jälkkärille ei todellakaan olisi ollut tilaa, mutta kuuluisaa piirakkaa oli pakko maistaa. Olallieberry on hybridimarja, jossa on kaksi kolmasosaa karhunvatukkaa ja yksi kolmannes vadelmaa. Maku oli miellyttävän kirpeä ja piirakkapala katosi lautaselta alta aikayksikön… Sulattelimme illallista vatsat pulleina vielä Farmer’s Marketilla joka sattui olemaan samana iltana. Batiikkivaatteisiin päästä varpaisiin sonnistautunut bändi säesti ja paikalliset maanviljelijät myivät herkkujaan. Kylän ulkopuolella olisi vielä ollut vuohifarmi, mutta tyydyimme vain vilkaisemaan kavereita autosta käsin kotimatkalla.

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

Fore ja luksusbrunssi

Havaijilla vielä ollaan, mutta on pakko palata vielä vanhoihin juttuihin jotka ovat odottaneet julkaisua jo pitkään. Jos pitää brunsseista ja etsii niiden luksusversiota se löytyy Half Moon Bayn Ritzistä. Puolikuunmuotoisen, pitkän entisen kotirantamme toisessa päässä sijaitseva hotelli ja golfkenttä tarjoavat mahtavat maisemat ja yhtä huikean kattauksen. Ystävillämme on tapana käydä siellä aina äitienpäivänä ja me puolestamme juhlistimme pojan 2-vuotispäivää vähän etukäteen ja momin synttäreitä pienellä viiveellä.

Halvasta lystistä ei ole kyse, mutta sanoisin että hinta-laatusuhde on kohdallaan. Lisäksi pienet lapset syövät ilmaiseksi joten se kompensoi vähäsen. Lista on lähes loputon, eikä millään voinut maistaa kaikkia ruokia. Oli ostereita ja muita mereneläviä, sushia, kiinalaisia dumplingeja ja aasialaisia herkkusalaatteja sekä äyriäisannoksia. Salaattipöytä ja bliniosasto löytyivät myös, eggs benedictejä ja muita klassisia brunssilajeja unohtamatta. Vaikka en ole makean ystävä, hämmästelin ja kuvasin (sekä maistelin) mahtavaa jälkkäritarjontaa.

Vaikka tuli syötyä ihan liikaa, ei siltikään tullut pöhöttynyttä oloa. Brunssin tarjoilut on tehty laadukkaista aineksista ja sen kyllä huomaa. Aterian jälkeen voi jaloitella ihaillen kauniita maisemia, kunhan muistaa varoa väyliltä eksyviä palloja. Me selvisimme täpärästi osumasta…

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

52 viikkoa: 27/52 Hummeria ystävien seurassa

Viimeisenä päivänämme rannikolla juhlittiin 4th of Julyta. Pojan paras kaveri tuli tuoreen siskonsa ja vanhempiensa kanssa kylään. Lasten riemu oli loputon ja touhua riitti. Alle kuukauden vanha pikkusisko selvisi hienosti lähes parituntisesta ravintolaillallisesta nukkuen läpi koko aterian. Söimme juhlapäivän kunniaksi hummeripastaa ja bestikset juoksivat lähes kahden kilometrin pituisen matkan ravintolasta kesäkotiimme käsi kädessä. Maailman suloisin näky, eikö vain?

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

Happy 4th!

Hyvää syntymäpäivää USA! Nostimme terassiliput salkoon juhlapäivän kunniaksi. Lähes kaikki on pakattu ja kesäkoti siivottu. Pian vuokraisäntä tulee tarkistamaan kämpän kunnon ja sitten odotamme pojan rakasta ystävää perheineen saapuvan paikallisen itsenäisyyspäivän viettoon. Luvassa on hiekkarantaa ja illallinen suositussa Sam’s Chowder Housessa. Sumukin päätti pari tuntia sitten väistyä auringonpaisteelle!

Sam’sin kuuluisia hummerihodareita olemme maistaneet Chowdermobilesta Off The Gridi:ssa, mutta varsinainen ravintola on vielä testaamatta. Ravintolan sivuilla on muuten kätevä SamCam, joka päivittyy 10 sekunnin välein. Kannattaa siis vilkaista Half Moon Bayn sumutilanne, ennen kuin suuntaa laaksosta rannalle!

kummelikopplan

52 viikkoa: 26/52 Lähiruokaa ja olutta

Viime viikko ja viikonloppu olivat niin täynnä ohjelmaa, etten mitenkään ehtinyt/jaksanut julkaista viikkokuvaa ajoissa. Vuoden 2014 ensimmäisen puoliskon viimeisen viikon yhteiskuva on otettu Pillar Pointin satamasta, jonka ohitimme kun kävelimme vajaat neljä kilometriä rantaraittia pitkin syömään illallista ja maistelemaan vähän paikallista olutta Half Moon Bay Brewing Companyn ravintolassa.

kummelikopplan

kummelikopplan

Ravintola on tunnettu myös ruoastaan ja maistoimme pari signature annosta, calamaresta ja friteerattua artisokkaa, alkupalaksi. Otimme molemmista vain puolikkaat annokset ja ne olivat silti ihan valtavia ja herkullisia. Mies otti kuuden oluen tasting setin, johon kuului niin IPAa, Amber Alea kuin Hefeweisenia. Hedelmäinen osuvasti nimetty Hipster IPA oli selvä voittaja näistä. Pääruoat saavat meiltä myös pelkkiä kehuja ja poika viihtyi lohiannoksensa parissa pitkään. Suosittelen pöytävarausta, sillä jopa puolisumuisena alkuiltana terassi oli lähes täynnä. Ja jos paikan oluet miellyttävät, niitä saa kätevästi ostettua baarista myös mukaan.

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

52 viikkoa: 24/52 Rooseveltin dyyneillä

Viikolla aurinkoa ja lämpöä piisasi myös rannikolla. Silloin sopi mainiosti käydä tekemässä vähän hiekkakakkuja ennen iltapalaa ja kuvata naapurustoa laskevan auringon valossa. Lainaksi saatu kuormuri pääsi mukaan ja poika asetteli tarkkaan aarteitaan sen katolle. Mistähän sellaisen luonteenpiirteen on perinyt..?

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

 

Seuraa sumua

Jotta ette luulisi että Half Moon Bay on aivan kurja paikka joka vain kylpee harmaassa sumussa on palattava huhtikuulle ja näyttää kuvia meidän päiväretkestä. Kun ajaa piilaaksosta vuorten yli kohti rantaa sitä laskeutuu ensin vehreään Pilarcitoksen kanjoniin, jossa kasvaa mm. joulukuusia, orkideoita, vihanneksia ja hedelmiä. Kanjonin ja Half Moon Bayn rajalla löytyy myös pieni La Nebbia Winery, jonka puutarhassa voi nauttia piknikeväistä ja pelata bocciaa viinimaistelun lomassa. Heidän sloganinsa on “follow the fog”, mutta meitä onnisti ja osuimme paikalle kauniina kevätpäivänä.

La Nebbian nimen alla on useita eri viinejä lähialueilta. Viineistä ei mikään jäänyt erityisesti mieleen, mutta retkikohteena paikka toimi mainiosti myös vilkkaan kaksivuotiaan kanssa. Puutarhassa riitti suihkulähteitä ja patsaita ihmeteltäväksi ja bocciaa piti tietysti kokeilla mofan ja papin kanssa.

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

 

52 viikkoa: 23/52 Auringon laskiessa

Kyllä, luitte oikein! Tänään näimme ensimmäisen auringonlaskun kesäkotimme rannassa. Päivän vietimme sumua evakossa Livermoren outleteilla missä oli 20 astetta lämpimämpää kuin rannikolla. Näitä mikroilmastoja tulee jatkuvasti ihmeteltyä, kun Suomessa ei todellakaan ole tottunut näinkin hurjiin säävaihteluihin näin läheisillä alueilla. Miettikää jos Helsingissä olisi viisi astetta lämmintä samalla kun Vihdissä rikotaan hellerajoja. Käsittämätöntä.

Mukaan rantaan pääsi kaksi löytöä. Pahasti kulunut, mutta toimiva potkuauto jonka saimme naapureilta sekä pojan ikioma outletlöytö Osh’Koshin fedora. Sen hän kiikutti itse kassalle ja kun lopulta pyysin häntä sanomaan kassanhoitajalle thank you, hän käänsikin suomeksi ja sanoi kiitos. Ei voi kuin ihmetellä tuoreen kaksivuotiaan kielellistä kehitystä.

Rantaan oli ilmestynyt iso kokoelma lippuja. Mies kuvasi aaltoja ja vanhaa miestä joka surffasi auringon laskiessa. Onhan tämä mahtavan kaunis paikka asua muutaman viikon, vaikka sumu käykin välillä tylsäksi.

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

Aurinkolomalla

Alku täällä Half Moon Bayssa on ollut hieman tahmea. Olemme asettuneet hyvin ja kämppä tuntui nopeasi kodilta. Mutta sää on ollut todella harmaa ja viileä koko viikon ja tieto siitä että kukkuloiden toisella puolella nautitaan aurinkoisesta kesäsäästä ja kymmenen astetta lämpimimmistä lämpötiloista on lievästi sanottuna syönyt positiivisuutta.

Ehkä eniten olen kuitenkin kaivannut seuraa. Olemme pojan kanssa yleensä hyvin aktiivisia ja treffailimme kavereita lähes joka päivä. Täällä on tullut vastaan pelkkiä eläkeläisiä koiriensa kanssa. Laaksoon emme ole vielä viitsineet lähteä enterorokon takia. Hyvistä ystävistä toinen lentää muutaman päivän kuluttua yksin kahden lapsen kanssa Suomeen ja toisella pikkusisaruksen laskettuun aikaan on enää muutama hassu päivä. Olemme myös jämähtäneet myöhempään päivärytmiin Havaijin jetlagin takia, emmekä mitenkään olisi ehtineetkään miehen matkassa aamuisin laaksoon. Sinänsä positiivinen ongelma saada nukkua pitempään aamulla, mutta illatkin ovat sitten pitempiä.

Eilen teimme irtioton täältä uinuvasta rantakaupungista ja lähdimme miehen mukaan San Franciscoon. Hän osallistui tilaisuuteen tutkimassaan ison sairaalan rakennustyömaalla ja me suuntasimme pojan kanssa läheiselle Potrero Hillin kukkulalle upeaan leikkipuistoon. Nostan hattua kaikille kaupungin lapsiperheille. Jo lyhyellä lenkillä saa jalat hapoille kun työntää vaunuja ylös jyrkkiä mäkiä. Huh huh. Puistosta oli mahtavat näkymät ja aurinko paistoi! Täälläkin pitäisi paistaa sunnuntaina (joka muuten sopivasti on World Ocean Day), joten vietämme viikonlopun tutkien lähialueiden trekkauspolkuja, majakoita ja rantoja. Löytyypä läheltä myös olutpanimo ja tislaamo. Vähän shoppailuakin olisi tarkoitus harjoittaa…

kummelikopplan