Tag Archives: hobby

Syyskuun eka

Tänään taitaa olla syksyn ensimmäinen päivä. Sekä päivämäärältään, että sään puolesta. Vaikka päivä eilen vielä lämpeni mukavasti oli aamu syksyisen kolea. Isoveljen päiväkodin toiminta pääsi kunnolla käyntiin tänään metsäretken muodossa ja meillä taas alkaa sekä core-tunnit että muskari tällä viikolla pikkuveljen kanssa. 

Kohta suuntaamme 5kk neuvolaan. Pienoikainen on varsin haka kasvun saralla ja veikkaukseni on että paino osuu 9 kilon paikkeille ja pituus noin 70 senttiin. Tavoitteena olisi kymppi rikki puolivuotispäivänä…

 

Advertisements

52 viikkoa: 10/52

Kohta meillä on jo kaksi kuukautta takana, mutta onneksi vielä useampi edessä. Tosin muutaman viikon välein tapahuvat vierailut ja omat reissut rytmittävät kevättä niin, että tuntuu siltä kuin me jo pian joudumme muuttamaan täältä Menlo Parkin kodista eteenpäin.

Kevään torstaiset jumppakerrat käyvät vähiin ja houkuttelimme siksi pojan isän mukaan seuraamaan KinderGymiä, jotta näkisi millaisessa voimistelusalissa me aamumme vietämme. Ja kamera oli tietysti mukana, joten tekin pääsette mukaan tunnille!

Jumppaa!

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

Sateen jälkeen

Eilisen ja viime yön rankkasateiden jälkeen skeittipuisto oli kerrankin tyhjä. Olemme ihailleet skeittaajia lähes päivittäin ja olen kertonut pojalle että hänen enonsa on luvannut opettaa häntä skeittaamaan sitten vähän vanhempana.

Viikonloppusin puistossa on myös näkynyt alle kolmevuotiaita potkulaudalla ja mies on ollut aivan ällikällä lyöty kun pikkuiset vetelee kuin ammattilaiset pitkin puistoa. Mutta tosiaan tänään puistossa ei ollut ketään, joten valtasimme sen kavereidemme kanssa KinderGymin jälkeen. Ja katsokaas kuka nyt pisti menemään potkulaudalla!

Taitaa 2-v synttärilahjatoive olla selvillä!

20140227-132939.jpg

20140227-132953.jpg

Itsensä haastaja

Lähipuistomme Burgess aukesi viikonlopun jälkeen taas. Siellä oli ilmeisesti tehty kiipeilytelinettä turvallisemmaksi muuttamalla riippusillan, jolta monet ovat tippuneet kiinteäksi sellaiseksi. Tässäkin puistossa pienten ja isojen lasten kiipeilyteline on yhtä ja samaa rakennelmaa. Onneksi tämä on suhteellisen matala ja pääsyä korkealle estää ylämäkeä kulkeva putki. Toistaiseksi poika ei pääse siitä ylös, mutta aukkoja mistä tippua riittää kuitenkin monessa suunnassa.

kummelikopplan

Onneksi puiston perällä on myös pieni “tot-park” jossa pienemmät voi treenata taitojaan. Tässä sininen putki on loivempi ja voimat (tai taidot) riittävät melkein sen kiipeämiseen. Viikossa poika varmasti pääsee päästä päähän!

kummelikopplan

Ensivierailulla puistossa törmäsimme myös lähellä asuvaan suomalaiseen äitiin ja hänen kahteen lapseensa. Heidän vinkistä lähdimme tänä aamuna mukaan Kinder Gym jumppaan huikeaan voimistelusaliin, mutta siitä lisää toiste kuvien kera!

kummelikopplan

 

Lähtölaskenta – 33 to go

20131212-175909.jpg
Ai, ai noita Palm Springsin maisemia on jäänyt ikävä. Road trippailimme siellä kesällä 2011 ja tahtoisin vielä uudestaan.

Tänään uskaltauduimme pojan kanssa muskarin joulujuhlaan ja kävimme ulkoilemassa iltapäivällä. Ihana saada raitista ilmaa ja päästä ihmisten ilmoille monen päivän paussin jälkeen.

Nyt on taas vuorossa kodin perusteellinen siivoaminen, sillä huomenna on asuntonäyttö. Toivotaan että menee hyvin ja tämäkin avoin asia saadaan hoidettua!

Kaikki päättyy joskus

Taas lainailen kestosuosikkiani Ultra Brata kun haikeana mietin nopeasti ohikiitävää syksyä. Tuntuu lähes eiliseltä kun kerroin mitä aiomme harrastaa tänä syksynä pojan kanssa ja nyt kurssit alkavat jo olemaan lopuillaan. Maanantaina kävimme viimeisen kerran aikuinen-lapsi jumpassa. Jouluaiheisella teemalla mentiin ja suurimmalla osalla lapsia oli lakit päässä. Meillä ei vielä tonttulakkia ole, joten poika pukeutui sen sijaan jouluiseen asuun.

jumpassa

Kun aloitimme kurssin, olin vähän epävarma tulisiko siitä mitään. Aloitusaika oli melko myöhään aamupäivästä ja poika nukahteli jo menomatkalla tunnille. Väsynyt jumppaaja pelkäsi isoja mustia kajareita vähäsen ja lapsia oli todella paljon. Nurkassa lojuva rikkinäinen nyrkkeilysäkki kiinnosti poikaa enemmän kuin mitkään yhteiset leikit. Kotimatkalla riisikakut pitivät väsyneen jumppaajan hereillä ennen lounasta ja päiväunia.

SONY DSC

Syksyn mittaan väsy ei enää painanut ja lasten paljous ja eri-ikäisyys olivat vain plussaa. Isossa salissa sai juosta niin paljon kuin jaksoi ja toisilta lapsilta ottaa mallia monessakin asiassa. Jumppavälineet kannettiin kiltisti koreihin sekä kasseihin ja jumppaohjeita seurattiin ainakin välillä, kuin juoksentelulta kerkesi. Jokainen tunti alkoi aina nimenhuudolla niin, että lapset juoksivat vuorollaan (yksin, käsi kädessä vanhemman kanssa, sylissä) ringin ympäri. Enpä olisi alussa uskonut että villi poikani juoksisi pari viimeistä kertaa ringin ympäri ihan itse!

Äiti on niin ylpeä ❤ 

SONY DSC

 

Koko perheen harrastus

Taas se on täällä, viikonloppu ja vauvauinti. Olemme käyneet uimassa Folkhälsanin aamuyhdeksän ryhmässä Kirkkonummella vuoden alusta aina lauantaisin. Uimme terapia-altaassa jossa vesi on lämmintä ja puhdasta. Tunneilla, tai siis puolituntisilla on aina joku teema esimerkiksi uimalaudat tai sukeltaminen.

Uinti on hauska koko perheen yhteinen harrastus, jolla on mukava käynnistää viikonloppu. Se, että poika rakastaa vettä on tietenkin iso plussa! Hän tykkää sukellella ja tuoleilta hyppäämisestä. “Ett, två, tre hoppa!” Ei mikään ihme että hoppa kuuluu sanastoon nykyään.

Vauva/taaperouinti on mielestäni melko kallis harrastus (16€/kerta) kun vertaa esimerkiksi muskariin tai työväenopiston edullisiin jumppiin. Uskon kuitenkin että uintitunneista on suuri hyöty pojalle. Vesi tulee elemettinä todella tutuksi ja hän oppii joka kerta jotain uutta ja kehittyy. Uimahallissa tuskin tulisi käytyä yhtä usein jos ei olisi vakkarituntia jolle mennä.

Ensi kerralla altaassa on mukana valokuvaaja. Lähdemme tavoittelemaan Nevermind levykannen tyyppistä otosta. Wish us luck!

SONY DSC