Tag Archives: höpöhöpö

Kolme vuotta kummelikopplania!

Eilen kummelikopplan täytti kolme vuotta. Koko homma alkoi kun teimme lähtöä Palo Altoon isoveljen ollessa nelikuinen. Nyt kolme vuotta myöhemmin perheessä on taas pikkuvauva ja väliin mahtuu niin muuttoa, töihin paluuta kuin pari Kalifornian jaksoakin. Eniten blogia luetaan tiistaisin ja eniten käyntejä tulee aamuseitsemältä. Näköjään aika moni muukin aloittaa päivän surffaillen. Tekstiä on kertynyt yli 600 postauksen verran vaikka kuluneen vuoden aikana kirjoitustahti on ollut aivan surkea.

Paluu töihin ja puolen vuoden kokemus ruuhkavuosista sairasteluineen ei jättänyt paljon motivaatiota, aihetta tai aikaa kirjoitella. Pikkuveljen synnyttyä taas olisi paljon mitä haluaisi saada taltioitua (vauvakirja kun huutaa tyhjyyttään), mutta edelleenkin on vaikea ottaa aikaa istua koneelle ja kun on nukkunut huonosti viimeiset kuukaudet ei ole ihme ettei tekstiä synny. Täällä löytyy erittäin osuva artikkeli väsymyksestä!

Väsymyksestä huolimatta, vuosi on ollut mahtava täynnä suuria ihania mullistuksia! Kiitos että pysytte mukana!

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelkopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

Syyskuun eka

Tänään taitaa olla syksyn ensimmäinen päivä. Sekä päivämäärältään, että sään puolesta. Vaikka päivä eilen vielä lämpeni mukavasti oli aamu syksyisen kolea. Isoveljen päiväkodin toiminta pääsi kunnolla käyntiin tänään metsäretken muodossa ja meillä taas alkaa sekä core-tunnit että muskari tällä viikolla pikkuveljen kanssa. 

Kohta suuntaamme 5kk neuvolaan. Pienoikainen on varsin haka kasvun saralla ja veikkaukseni on että paino osuu 9 kilon paikkeille ja pituus noin 70 senttiin. Tavoitteena olisi kymppi rikki puolivuotispäivänä…

 

Viisi kuukautta myöhemmin

Loppiaisena taisin viimeksi kirjoittaa tänne kummelikopplaniin. Jotenkin blogi vain unohtui työ- ja muuttokiireiden myötä ja mitä pidemmäksi tauko venyi, sitä vaikeammalta tuntui aloittaa uudelleen. Nyt kesän alkaessa haluaisin taas kuitenkin päästä vauhtiin, onhan meillä uusi perheenjäsenkin liittynyt kevään mittaan seuraan. 

Onkohan siellä enää ketään lukemassa juttujani… Jos on, niin mitä haluaisit kuulla kuluneesta keväästä? 

 

Se pakollinen katsaus

Vuosi ompi vaihtunut ja vietän parhaillaan pientä minilomaa töistä. Loppuvuosi meni niin perheen nuorimman sairastelun kuin työkiireiden parissa ettei blogille riittänyt energiaa. Kaiken kukkuraksi kamera hajosi ja oli huollossa useita viikkoja. Nyt kamera saatiin takaisin ja pojan korvat saivat putket välipäivinä. Toiveena siis terveempi vuoden aloitus. Varsinaista vuosikertomusta en ala kokoamaan, mutta vähän highlightejä voisin kuitenkin  luetella. Vuonna 2014:

Asuimme 7 kuukautta Yhdysvalloissa.
Näistä n. 4,5 Menlo Parkissa Piilaaksossa.
1,5 Half Moon Bayssa Pohjois-Kalifornian rannikolla.
Vajaa kuukausi Havaijilla, pääosin Mauilla.
Ja pari viikkoa Coloradossa.
Poika täytti kaksi.
Minä tulin raskaaksi.
Palasimme Suomeen.
Poika aloitti päiväkotiuransa.
Palasin töihin.
Juoksimme asuntonäytöissä.
Ja ostimme uuden kodin.
Sairastelimme vuorotellen, poika enemmän tai vähemmän jatkuvasti.
Vietimme joulua.
Minä täytin vuosia.
Siirryimme polttisautosta sähköautoon.
Juhlimme uutta vuotta.

kummelikopplan

Vuoden mieleenpainuvin, Maui 7/2014

Tämä vuosi tuskin pitää sisällään yhtä paljon reissaamista kuin edellinen, mutta tapahtumarikas se varmasti tulee olemaan. Työpäiviä minulla on jäljellä kolmisen kymmentä ja ennen mammalomaa mahtuu vielä muuttomme ja viikon talviloma…

 

Parinkymmenen vuoden takaa

Vanhat kuvakansiot ovat jälleen käytössämme kun iMac on menestyksekkäästi kaivettu laatikosta ja kaikki pelittää taas. Törmäsin tähän hauskaan kuvaan itsestäni 90-luvun alkupuolelta. Elettiin aikaa ennen ruotsalaisten vaateketjujen tuloa Suomen markkinoille ja kuva on otettu jossain Tukholman saaristossa. Veneilimme kesäisin Stokikseen ja takaisin ja tämä saattoi olla viimeisiä kertoja kun suostuin tulemaan mukaan. Eihän teini voinut kuvitellakaan viettävänsä monta viikkoa veneessä, kun sen sijaan voisi lomailla yksin kotona.

kummelikopplan

Feikki Ray-Banit – check
Levi’s bandana – check
H&M:n neule (Tukholmasta haettu) – check
Indiskan koru (Tukholmasta sekin) – check

#tbt #ootd

Päiväkodissa opittua

Vajaan parin viikon päiväkotiuran jälkeen rakas poikamme sai positiivista palautetta siitä että nukahtaa nykyään nopeasti ja istuu kiltisti ruokapöydässä aterioiden aikana. Näin ei tosiaankaan ollut viime viikolla. Parantamisen varaa oli karkailun suhteen, mutta minkä sille voi kun on utelias, oma-aloitteinen ja tarpeeksi näppärä availemaan ovia..?

Kaikennäköistä muutakin kuin käytöstapoja siellä päiväkodissa opitaan. Kaveri on nyt pari päivää puhunut useasti kikkelistä, joten joku isompi lapsi on varmasti valistanut pienempiä ihmisen anatomian saloista. Onneksi tämä opittu termi on kuitenkin sieltä pliisummasta päästä.

Mutta hei tänään on perjantai, kesä on tehnyt paluun ja kohta on viikonloppu. Nauttikkaamme siis!

Anteeksi kuinka?

Taaperomme osaa välillä naurattaa oikein kunnolla. Hän höpisee ja selostaa jatkuvasti. Toissa aamuna autossa lauloimme viattomasti Sataa, sataa ropisee laulua, josta hänelle tietysti jäi yksi sana mieleen. Arvaatte varmaan mikä: Mikä pili on? Missä pili on? Tässä on pili!

Myöhemmin samana päivänä hän kiipesi katsomaan pihalle keittiön ikkunasta huutaen tisuu, tisuu missä tisu on? Hämmenyin ja repesin kunnes tajusin. Tosiaan, naapurin Sisu poika oli leikkinyt ulkona pari päivää sitten…

Maanantai

Välillä vain on näitä päiviä kun koko porukka nousee väärällä jalalla surkeasti nukutun yön jälkeen. Superkuu, paluuangsti tai mikälie vaivaakaan – riittää jo. Takkuisesti liikkeelle lähtenyt aamu päänsäryllä höystettynä ja vain puoleen tuntiin jääneet päikkärit. Sen pituinen se. Uusi yritys huomenna.

Saimme sentään jotain myös aikaiseksi, aika paljon itse asiassa. Aamupäivä meni lentomatkan reklamaatioita hoitaessa vaunuliikkeessä ja iltapäivällä hurautimme Reima outletiin josta löysin alesta vk-haalarin pojalle. Nyt eivät säät pääse yllättämään ja yksi asia vähemmän mistä huolehtia.