Tag Archives: kalifornia

Päivä kansallispuistossa – mini road trip II

Nukuttuamme ja leikittyämme pienessä Bridgeportin kylässä (joka oli niin pieni ettei siitä oikein ole mitään kerrottavaa) matkamme jatkui läpi Sierra Nevadan vuorten kohti määränpäätämme. Ohitimme vaikuttavan Mono Laken ja etenimme kohti Yosemiten kansallispuistoa käyttäen itäisintä reittiä Tioga passin kautta.

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

Onneksi valitsimme tämän reitin, sillä se oli niin uskomattoman kaunis. Toinen toistaan vaikuttavampia kallioseinämiä (joista yksi muistutti erehdyttävästi paviaania), peilikirkkaita vuoristojärviä, puroja, vesiputouksia – you name it! Jos joku päivä palaamme Yosemiteen, tänne on ehdottomasti tultava asuntoauton, supin ja kalastusvehkeiden kanssa. Telttailemaan minua ei sinne saisi, sen verran suuri kunnioitukseni karhuja kohtaan on.

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

Hurautimme alas Yosemite Valleyyn, jossa oli ihmisiä tungokseksi asti. Sieltä oli kuitenkin hienot näkymät Half Domelle, joka taitaa olla puiston kuuluisin. Syötyämme laaksossa lounaan matka jatkui ja saavuimme rannikolle jo alkuillasta. Ajoa tuli viisi-kuusi tuntia päivässä ja vaikka kaikki sujui hyvin, totesimme molemmat että tämä riitti oikein hyvin. Päätös vaihtaa iso road trip uuteen Mauin matkaan oli ollut oikea.

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

Advertisements

1000 km, 36h – mini road trip I

Koska viimeisille viikoille suunnittelemamme road trip Kaliforniasta Denveriin vaihtuikin toiseen Haivaijin matkaan, jäi muutama matkakohde tietysti näkemättä. Näistä tärkein oli Yosemiten kansallispuisto, jonne päätimme tehdä mini road tripin. Matkasuunnitelma oli melko kunnianhimoinen; lähtö aikaisin lauantaiaamuna ja paluu rannikolle sunnuntai-illaksi. Kansallispuiston lisäksi reittiin kuului Bodien aavekaupunki ja yöpyminen Bridgeportin kylänpahasessa. Menomatkalla teimme ex tempore pysähdyksen Jamestownin junamuseossa, josta jo kerroinkin.

Kipusimme ensimmäisen päivän mittaan aina korkeammalle ja pohdimme laakson, solan ja creekin eroja ajaessamme slalomia kiemurtelevia vuoristoteitä pitkin. Näimme lumisia huippuja ja saavuimme suunnitelmien mukaan Bodieen iltapäiväksi. Se on yksi parhaiten säilyneistä aavekaupungeista Kaliforniassa. 1880-luvulla vuoriston kultakaivoskaupungissa asui peräti 10 000 ihmistä. Sieltä löytyi niin punaisten lyhtyjen alue kuin Chinatownkin. Nelisen kymmentä vuotta myöhemmin kaivoksen ehdyttyä asukkaat muuttivat hiljalleen pois ja paikasta tuli myöhemmin kansallinen historiallinen nähtävyys.

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

Junamiehen unelma

Mistä johtuu että kaikki pikkupojat tuntuvat fanittavan junia? Poika oppi huristelemaan Brion junaradallaan juuri ennen lähtöä Kaliforniaan ja Menlo Parkissa meitä odotti vetureita joka lähtöön. Lisäksi caltrain kulki lähellä kotia ja trainspottingia pystyi kätevästi harrastamaan vaikkapa monta kertaa päivässä. On siis sanomattakin selvä, että innostus juniin on siis vain kasvanut kuukausien saatossa.

Junamies koki suuren riemun kun pysähdyimme Bonanzan maisemista tutun Jamestownin Railtown 1897 junamuseoon kesäkuussa ajomatkalla Yosemiteen. Asema on peräisin 1800-luvun lopulta, jolloin höyryjunia kulki sieltä ympäri maata. Ratapihalla ja alueella pääsi kulkemaan vapaasti ja maksua vastaan oli pieniä opastettuja esittelyitä. Tasatunnein oli myös mahdollisuus päästä ajelulle vanhalla höyryjunalla. Meillä juna-ajelu jäi tekemättä, mutta onneksi junan näkeminen oli melkein yhtä siistiä ja pienoismalli asemasta piti junamiehen kiireisenä.

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

Vähiin käy päivät

Maanantaina mies vietti viimeisen työpäivänsä kampuksella ja viimeiset pari päivää olemme pakanneet muuttokuormaamme matkalaukkuihin. Osa matkaa meidän mukanamme Mauille, osa jää tänne säilöön tuttavien luo. Viimeisiin Kalifornian päiviin mahtuu vielä treffejä kavereiden kanssa ja July 4th juhlat. Se taitaa olla jenkkijuhlapäivistä ainoa, jota ei kumpikaan meistä ole ennen kokenut.

Hyvästejä ei vielä tarvitse jättää, sillä piipahdamme siis kuitenkin täällä Bay Arealla vielä kerran ennen viimeistä etappia kohti Coloradoa ja miehen konferenssia Denverin ulkopuolella. Tai todellinen viimeinen etappi on sitten lento Suomeen Reykjavikin kautta. Jos paha jetlag ei olisi vaivana, olisimme mielellämme pysähtyneet sielläkin muutamaksi päiväksi…

kummelikopplan

Metsän jättiläiset

Majesteettiset punapuut viihtyvät Pohjois-Kalifornian ja Oregonin rannikolla. Puita kasvaa siellä täällä ihan kaupungissakin, mutta jos niitä haluaa päästä ihailemaan luonnossa voi suunnata San Franciscon ulkopuolella löytyvään Muir Woodsiin.

Edellisestä retkestämme oli ehtinyt kulua puolitoista vuotta, mutta onneksi teimme uusintavierailun vanhempieni loman aikana sillä keväinen metsä oli hyvin erilainen kuin syysversio. Aluskasvillisuutta oli paljon enemmän ja metsä tuntui kaikin puolin vehreämmältä.

kummelikopplan

kummelikopplan

Näissä metsissä tuntee itsensä todella pieneksi. Vieressä kasvaa n. 600-800 vuotta vanhoja puita, jotka ovat jopa 80 metriä korkeita. Pohjoisemmassa puut kasvavat vielä korkeammiksi ylittäen jopa sadan metrin. Muir Woodsin puut ovat vielä nuoria, sillä ne voivat elää jopa 2200 vuotiaiksi.

Paikalle kannattaa saapua ajoissa, sillä pysäköintipaikoista on aina pula. Lyhimmän polun pystyy kulkemaan rattailla ja lisäksi löytyy useita eripituisia polkuja. Visitor Centeristä saa kelpo lounaan, sen terassilla voi seurata vikkelien maaoravien touhuja ja matkamuistoksi voi ostaa esimerkiksi punapuutaimen. Meidän punapuu, joka matkasi Suomeen vanhempieni matkassa viihtyy kuulemma hyvin ja pituutta on jo tullut lisää!

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

Seuraa sumua

Jotta ette luulisi että Half Moon Bay on aivan kurja paikka joka vain kylpee harmaassa sumussa on palattava huhtikuulle ja näyttää kuvia meidän päiväretkestä. Kun ajaa piilaaksosta vuorten yli kohti rantaa sitä laskeutuu ensin vehreään Pilarcitoksen kanjoniin, jossa kasvaa mm. joulukuusia, orkideoita, vihanneksia ja hedelmiä. Kanjonin ja Half Moon Bayn rajalla löytyy myös pieni La Nebbia Winery, jonka puutarhassa voi nauttia piknikeväistä ja pelata bocciaa viinimaistelun lomassa. Heidän sloganinsa on “follow the fog”, mutta meitä onnisti ja osuimme paikalle kauniina kevätpäivänä.

La Nebbian nimen alla on useita eri viinejä lähialueilta. Viineistä ei mikään jäänyt erityisesti mieleen, mutta retkikohteena paikka toimi mainiosti myös vilkkaan kaksivuotiaan kanssa. Puutarhassa riitti suihkulähteitä ja patsaita ihmeteltäväksi ja bocciaa piti tietysti kokeilla mofan ja papin kanssa.

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

 

Kesäkoti rannalla

Aikamme Menlo Parkissa lähenee loppuaan. Olemme asuneet suomalaisen perheen kodissa heidän ollessa komennuksella Helsingissä ja perhe palaa kotiin 2,5 viikon kuluttua. Miehen hommat Stanfordissa jatkuvat kuitenkin vielä juhannukseen asti, mikä tarkoittaa että meidän oli etsittävä itsellemme vielä toinen koti määräajaksi. Tiedustelimme asuntoja pitkin kevättä facebookissa, postituslistoilla ja yliopiston osta&myy sivustolla. Ajatus muuttaa San Franciscoon houkutteli ja vaihtoehtoja etsittiin sieltä sekä ympäri laaksoa ja laajempaa Bay Areaa. Jossain vaiheessa keksimme että merenrannassa voisi olla kiva asua ja kun vastaan tuli paikallistasoon nähden järkevänhintainen loma-asunto, lähdimme heti katsomaan sitä.

Parin viikon mutkan kautta triomme asustaa siis Half Moon Bayssa. Rantaan on viitisen kymmentä metriä ja terassilta merinäköala. Kuvitelmissani istumme iltaisin (pojan mentyä kiltisti nukkumaan) lasi kylmää roséta kädessä auringonlaskua ja merta katselleen. Ja aamuisin heräämme aaltojen ääneen. Todellisuudessa aurinko taitaa ehtiä laskea ennen kuin talossa hiljenee…

kummelikopplan

kummelikopplan