Tag Archives: loma

Päivä Helsingissä

Lomaviikkomme sai viime tiistaina jatkoa Helsingissä ja taas agendalla oli kolme asiaa. Ensin kaupungin parhaita falafeleita lounaaksi Ruusulankadun Fafasissa, josta matka jatkui kohti serkkujen Helsinki Cup pelejä. Joukkue taisi voittaa kaikki paitsi yhden matseistaan ja oli hauska nähdä miten poikien taidot ovat kehittyneet.

Viimeinen pysähdys oli Korjaamolla sijaitseva ratikkamuseo. Ilmainen sisäänpääsy ja ratikoissa saa leikkiä – huippukohde sateisena iltapäivänä!

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

Tänä kesänä

Meidän perheen kesäloman alkuun on vajaat kaksi viikkoa ja aloin toissapäivänä listaamaan kaikkien toiveita tuleville vapaapäiville. Mitään pitempää matkaa ei ole suunnitteilla, mutta kaikenlaisia pikkuretkiä on varmasti luvassa.

Tänä kesänä haluamme
käydä Ihana Kahvilassa, Lintsillä, Korkeasaaressa ja jollain pieneläinfarmilla.
syödä Fafasin falafeleita (monesti), nauttia kesän food truck tarjonnasta ja grillata.
viettää aikaa saaristossa ja käydä uimarannalla.
nähdä kavereita ja roikkua kaupungilla sekä leikkipuistoissa.
ja tietysti nauttia ensimmäisestä kesästä omalla pihalla.

Lisäksi automatka Uppsalaan serkkujen luo olisi ihana tehdä, mutta katsotaan ensin miten selviämme tällä kokoonpanolla juhannusreissusta Särkisaloon…

SONY DSC

SONY DSC

You will come back

Mielikuvituksella ei ole rajoja ja sitä näkee päivä päivältä enemmän pojan leikeissä. Sunnuntain rantaretkellä rannan aarteet jaksoivat kiinnostaa. Yhtäkkiä hän näki sinisimpukan kuoren ja huudahti surffilauta ja nopeasti kolme kiveä olivat löytäneet tiensä laudalle. Kaksi vähän isompaa, yksi pienempi. Hän selosti mami, papi ja minä ajaa surffilaudalla.

Ja surffileikkejä on luvassa pian lisää, koska loppuajan road tripin sijaan palaammekin paratiisirannallemme Mauille. Mauille asettunut eläkeläismies sanoikin meille lentokoneessa, että tulette ihastumaan ja toivotte palaavanne ennen kuin edes olette lähteneet saarelta. Kuinka oikeassa hän olikaan, mutta tuskin uskoi että tekisimme paluun jo reilun kuukauden kuluttua…

kummelikopplan

Meidän Las Vegas – osa I

Matkakertomusten aloittaminen on jotenkin aina vaikeaa. Tapahtunutta, nähtyä ja kerrottavaa riittää vaikka kuinka ja kuvia on satoja. Yritän nyt kuitenkin tarttua toimen ja tiivistää parin viikon takaisen neljän päivän Las Vegasin lomamme pariin kirjoitukseen – toivottavasti jaksatte lukea… Las Vegas tunnetaan syntisenä kaupunkina, joka ei koskaan nuku.

Uhkapelejä, seuralaisia, allasbileitä ja yöelämää on tarjolla 24/7, mutta kyllä kaupungilla on tarjottavaa myös lapsiperheille ja isovanhemmille. Hotellit itsessään ovat jo mahtavia viihdekeskuksia, joissa löytyy vähintään upeita altaita, ravintoloita ja kauppoja.

kummelikopplan

Kun päätimme lähteä Las Vegasiin meidän kriteerit majoitukselle oli, että hotelli on lähellä stripiä, huoneessa on minikeittiö, lapsilla (=alaikäisillä) on pääsy altaille eikä hotellin tarvinnut olla kasino. Vegasissa hotellit ovat edullisia, joten perus s-hotellin hinnoilla saa enemmän kuin mukavat puitteet. Kasinoissa saa polttaa, joten valitsimme majoitukseksi penthouse sviitin (ei sentään ylin kattohuoneisto) Signature at MGM Grand hotellista. Signaturen kolme tornia ovat osa MGM:n massivista kasinokompleksia mutta sijaitsevat siitä erillisinä ja ovat rauhallisia ja savuttomia. Signaturen joka tornilla on oma uima-allas ja lisäksi MGM:n palvelut sekä allasalue kuuluivat pakettiin ja sinne oli helppo kulkea.

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

Meillä oli todella iso huone hervottoman isolla kylppärillä, jossa oli myös poreamme. Lisäksi huoneessa oli parveke, mutta sinne kaksi kolmasosaa perheestä ei pahemmin uskaltautunut. Perheen nuorinta huoneen sijainti 32:ssa kerroksessa ei taas haitannut yhtään. Parvekkeen lasilaitojen läpi oli mukava bongata autoja ja muuta kivaa…

kummelikopplan

kummelikopplan

Me lensimme Las Vegasiin San Franciscosta Long Beachin kautta. Ajomatka olisi kestänyt puoli vuorokautta, joten tällä kokoonpanolla lento oli järkevämpi. Valitettavasti ensimmäinen lentomme oli pahasti myöhässä ja saavuimme perille vasta iltayhdeksän jälkeen. Ensimmäinen iltapäivä ja ilta menetettiin siis siinä, mutta onneksi Long Beachin osittainen ulkoilmakenttä on mitä mainioin paikka viettää vähän aikaa. Pääsivätpähän isovanhemmat tavallaan Losiinkin tällä tavalla.

Päivät kuluivat melko samalla kaavalla. Aamusta altaalle ja illalla stripille. No yhdelle aamulle oli suunnitelmissa vähän poikkeavaa ohjelmaa, mutta siitä lisää myöhemmin! Ensimmäisenä päivänä kokeilimme MGM Grandin altaita. Sekosin laskuissa kuinka monta allasta alueella oikein oli. Asetuimme villin virran, matalan altaan ja vesiputouksen läheisyyteen. Poppi raikasi ja tarjoilu pelasi. Meno oli säädyllistä, vaikka altailla oli alkoholitarjoilu ja monet selvästi parantelivat edellisen päivän oloaan palmujen varjossa.

kummelikopplan

kummelikopplan

Seuraavina päivinä tyydyimme mukavuudenhaluisina oman tornimme altaisiin, joista riitti enemmän kuin tarpeeksi iloa meidän pienelle vesipedolle. Hän ei tainnut poistua altaasta kuin syömään ja me vuorottelimme miehen kanssa vahtivuoroa altaassa.

kummelikopplan

Mahtavaa jos olet jaksanut lukea näin pitkälle! Stripin ihmeellisestä maailmasta ja “kerran elämässä” aamusta seuraa jatkoa myöhemmin.

Rento päivä

Yhteistuumin päätimme vaihtaa tälle päivälle suunnittellun Legoland vierailun rantapäiväksi. Käymme mielummin Tanskan puistossa kun poika on vähän vanhempi ja saa siitä itse enemmän irti.

Aamulla pakkasimme rattaat ja rullasimme rannan leikkipuistoihin. Myöhemmin kun poika nukkui, me loikoilimme sarongeilla ja katselimme kun lentokone kirjoitti synttärionnitteluja taivaalle.

20140224-203957.jpg
Iltapäivä ei ollutkaan yhtä rento, mutta se on ihan oma tarinansa…

Auringonlasku ja kampasimpukoita

Perillä ollaan onnistuneen reissupäivän jälkeen. Lento meni paremmin kuin hyvin. Kone oli täynnä joten poika sai istua sylissäni, mutta se ei haitannut yhtään. Hän istui kiltisti katsoen piirrettyjä omalta ruudulta ja pyysi välillä vettä, näkkileipää tai Elmo pussia, ts. sosepussia jossa Sesame Streetin hahmoja kyljessä. Korvat eivät vaivanneet lainkaan.

Long Beachilla iski heti lomafiilis. Oli lämmin, aurinko paistoi ja palmuja kaikkialla. On meillä palmuja laaksossakin, mutta täällä etelämmässä näyttää no, eteläisemmältä. Hyppäsimme autoon ja suuntasimme San Diegoon vievälle motarille. Sen sijaan, että olisimme paahtaneet suoraan perille halusimme pysähtyä rannalla syömässä jossain. Vaihdoimme siis coastal highwaylle ja sopivan kylän tullessa kohdalle seurasimme kylttejä kohti rantaa ja pieriä.

San Clementestä löysimme itsemme ja rannalla odotti iso kalaravintola The Fisherman’s restaurant & bar. Tuoretta seafoodia herkullisilla lisukkeilla. Miehelle sea bassia, minulle kampasimpukoita vartaassa. Alkuun clam chowderia ja kylkeen grillattuja vihanneksia ja uuniperunaa. Aivan mahtava ateria! Poika sai oman pasta-annoksen lasten listalta, jota hän kiltisti söi.

Poika yllätti ravintolassakin erinomaisella käytöksellään. Hän piirteli, katseli merelle ja seurasi mitä muissa pöydissä tapahtui. Ihana lomamies! Häntä tultiin jopa kehumaan naapuripöydästä. Kuinka usein niin käy kun lapsiperhe syö ravintolassa? Illallisen jälkeen poika juoksi todella pitkän pierin päästä päähän ja sitten olikin hyvä jatkaa matkaa kohti kämppämme San Diegossa.

20140222-212752.jpg