Tag Archives: mami

Kaksi viikkoa

Kaksi viikkoa – niin kauan olen ollut takaisin työelämässä. Minun on monta kertaa pitänyt jakaa fiiliksiä uudesta arjesta, mutta kuten arvaatte aikaa kirjoittamiselle tuskin enää jää. Päivät rullaavat nopealla tempolla eteenpäin ja iltaisin pojan viimein nukahdettua olen itsekin valmis nukkumaan. Säännöllistä ulkoilua selvästi kaipaa enkä ole istunut näin paljon aikoihin.

Töihin on muuten ollut todella mukava palata. Meillä on mahtavimmat tyypit ja kaikki ovat iloisesti toivottaneet minut tervetulleeksi takaisin. Jo muutaman tunnin jälkeen tuntui kuin missään ei olisi ollutkaan, vaikka tietysti perehtymistä riittää jotta kahden ja puolen vuoden aukko hiljalleen täyttyy. Kahteen työviikkooni mahtuu niin työmatkaa kuin myös flunssanpahanen, joka piti minut kotona pärskimässä yhden päivän. Poika on selvinnyt terveenä kolme päiväkotiviikkoa, mutta minä kestin vain reilun viikon. Pojalla menee hoidossa tosi hyvin, joten sitä ei ainakaan tarvitse murehtia työpäivän aikana, vaikka tietysti ikävä iskee aina välillä.

Saa nähdä mitä kummelikopplanin käy nyt kun aika todellakin on kortilla. Viikkokuvia aion ainakin postata tunnollisesti vuoden loppuun asti ja toivottavasti muutakin kerrottavaa tulee ainakin välillä. Kamerakin pitäisi muistaa nostaa esille iltaisin ja viikonloppuisin.

kummelikopplan

52 viikkoa: 33/52 Saaristopäivillä

Päätetään tämä viikko yhteiskuvalla Pentalan Saaristopäiviltä. Hetkellinen rankkasade kasteli meidät juuri kun rantauduimme laiturille, mutta Pavenin herkullinen kalakeitto lämmitti veneilijät.

Sateen väistyttyä oli aika Muumikonsertin. Silmät suurina hämmästelimme kun muumit ja Nipsu tanssahtelivat esille Bennyn laulun tahtiin. Poika oli aivan haltioissaan ja mami kovin liikuttunut lapsensa ilosta. Puolituntinen keikka oli juuri sopiva nuorelle yleisölle ja se huipentui tietysti halauksiin musiikin loputtua. Tack så mycket, ensi vuonna uudestaan!

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

PS. Huomenna käynnistyy minun ja pojan viimeinen kotiviikko, josta aiomme ottaa kaiken irti!

Myöhäinen esittely

Elsan hurahdettua feta-pinaattipiirakkaani, kummelikopplanin sivuille on löytänyt monta uutta vierailijaa. Tervetuloa! Koska blogi sai alkunsa matkapäiväkirjana itseämme, sukulaisia ja kavereitamme varten kun suuntasimme ensimmäistä kertaa Piilaaksoon syksyllä 2012, en ole koskaan tainnut esitellä itseäni teille. Seuraavaksi siis muutama fakta minusta:

  1. Olen 34-vuotias.
  2. Olen asunut lähes koko elämäni Espoossa, muutaman kilometrin säteellä.
  3. Muutaman kuukauden kutsuin myös Kuala Lumpuria kotikaupungikseni.
  4. Stanfordin lähialueet Piilaaksossa tuntuvat nekin toiselta kodilta.
  5. Rakastan matkustamista.
  6. Täydelliseen lomaan kuuluu tropiikin kauniit rannat, hyvä ruoka, kylmät juomat ja snorklailu.
  7. Toisaalta rento kaupunkiloma brunsseineen on myös makuuni.
  8. Äidinkieleni on ruotsi.
  9. Olen heikkona Marc By Marc Jacobsin laukkuihin.
  10. Aurinkolasit ovat toinen heikkouteni.
  11. Olen ollut yhdessä mieheni kanssa lähes 14 vuotta ja naimisissa kutakuinkin puolet siitä.
  12. Pienenä lempiruokani olivat etanat ja sinisimpukat (ja ovat lemppareita edelleen.)
  13. Isoisäni asui Belgiassa, joten sillä oli vaikutusta edelliseen.
  14. En ole syönyt lihaa sitten 90-luvun lopun.
  15. Rakastan ruoanlaittoa ja aikana ennen lasta saatoin viettää paljon aikaa keittiössä.
  16. Nykyään mantra nopea & herkullinen pätee kokatessa.
  17. Kahvini juon maidolla.
  18. Ennen ahmin kirjoja, nykyään olen huono järjestämään sille aikaa. Tiedän, hukkaan aikaani netissä…
  19. Viimeksi lukemani kirjat ovat Ja vuoret kaikuivat ja Unihiekkaa etsimässä, jonka kävin läpi toistamiseen vuodenvaihteessa.
  20. Luen kirjoja mieluiten ruotsiksi tai englanniksi, sillä suomea kuulen, puhun ja luen arjessa eniten.
  21. Pidän elämänkerroista.
  22. Olen aloittanut astangajoogan useita kertoja ja aion tehdä sen taas syksyllä.
  23. Olen järjestelmällinen ja nyt pojan myötä rutiineilla on iso merkitys arjessa.
  24. Pidän siitä kun kotimme on siisti ja tavaroilla on oma paikkansa.
  25. Käyn säännöllisesti karsimassa tavaraa kirpparilla.
  26. Niiltä olen tehnyt myös paljon löytöjä pojalle.
  27. Kirjoitin YO:ksi -98 ja pidin välivuoden, jolloin matkustin ja tein töitä.
  28. Minulla on ollut rastat 18-vuotiaana.
  29. Fanitin NKOTB:ta ala-asteella.
  30. Viimeisin konsertti, jossa olen ollut oli Florence & the Machinen ulkoilmakeikka Mountain Viewn Shoreline  Amphitheatrella.
  31. Erikoisin työ mikä minulla on koskaan ollut oli venekuomujen korjausompelu.
  32. Pidän ompelusta ja varsinkin nuorempana tuli tehtyä paljon vaatteita.
  33. Päädyin muutaman mutkan kautta opiskelemaan henkilöstöjohtamista ja olen työskennellyt sen parissa useita vuosia ihanassa työporukassa.
  34. Minä olin se, jonka piti palata äitiyslomalta heti töihin ja kummastelin niitä jotka viipyivät kotona pari-kolme vuotta.
  35. Toisin kävi ja kotonaoloa tulee kertymään melkein 2,5 vuotta.

Jos kiinnostuit ja päätät palata uudelleen, saat jatkossakin seurata sekalaista juttua meidän arjesta. Matkakertomuksia, reseptejä, rakkaan poikani touhuja, landefiilistelyä saaristosta, löytöjä ja muuta höpöhöpöä.

kummelikopplan

Aurinkolomalla

Alku täällä Half Moon Bayssa on ollut hieman tahmea. Olemme asettuneet hyvin ja kämppä tuntui nopeasi kodilta. Mutta sää on ollut todella harmaa ja viileä koko viikon ja tieto siitä että kukkuloiden toisella puolella nautitaan aurinkoisesta kesäsäästä ja kymmenen astetta lämpimimmistä lämpötiloista on lievästi sanottuna syönyt positiivisuutta.

Ehkä eniten olen kuitenkin kaivannut seuraa. Olemme pojan kanssa yleensä hyvin aktiivisia ja treffailimme kavereita lähes joka päivä. Täällä on tullut vastaan pelkkiä eläkeläisiä koiriensa kanssa. Laaksoon emme ole vielä viitsineet lähteä enterorokon takia. Hyvistä ystävistä toinen lentää muutaman päivän kuluttua yksin kahden lapsen kanssa Suomeen ja toisella pikkusisaruksen laskettuun aikaan on enää muutama hassu päivä. Olemme myös jämähtäneet myöhempään päivärytmiin Havaijin jetlagin takia, emmekä mitenkään olisi ehtineetkään miehen matkassa aamuisin laaksoon. Sinänsä positiivinen ongelma saada nukkua pitempään aamulla, mutta illatkin ovat sitten pitempiä.

Eilen teimme irtioton täältä uinuvasta rantakaupungista ja lähdimme miehen mukaan San Franciscoon. Hän osallistui tilaisuuteen tutkimassaan ison sairaalan rakennustyömaalla ja me suuntasimme pojan kanssa läheiselle Potrero Hillin kukkulalle upeaan leikkipuistoon. Nostan hattua kaikille kaupungin lapsiperheille. Jo lyhyellä lenkillä saa jalat hapoille kun työntää vaunuja ylös jyrkkiä mäkiä. Huh huh. Puistosta oli mahtavat näkymät ja aurinko paistoi! Täälläkin pitäisi paistaa sunnuntaina (joka muuten sopivasti on World Ocean Day), joten vietämme viikonlopun tutkien lähialueiden trekkauspolkuja, majakoita ja rantoja. Löytyypä läheltä myös olutpanimo ja tislaamo. Vähän shoppailuakin olisi tarkoitus harjoittaa…

kummelikopplan

Syksy tulee väistämättä

Maanantaina paluu Suomeen ja uuteen arkeen konkretisoitui kertaheitolla kun Espoon kaupungilta kilahti postia netpostiin. Kauan odotettu päiväkotipäätös oli saapunut. Jännittyneenä avasin tiedoston. Sitä tietysti toivoi että poika olisi päässyt sinne mihin eniten halusimme, mutta oikeastaan suurin toive oli ettei hän joutuisi kauas kotoa ja hankalan ajomatkan päähän.

Päiväkotipaikka ei ollut ensimmäinen tai toinen vaihtoehtomme, mutta kuitenkin järkevässä paikassa. Tavallaan molempien työmatkan varrella ja sinne pääsee bussillakin ilman vaihtoja. Itse päiväkodista en tiedä muuta kuin mitä kaupungin sivuilla kerrotaan. Se on pieni ja siellä on vain kaksi ryhmää – isojen ja pienten ryhmä. Onneksi tuttujen tutuilla on kuulemma pelkästään hyviä kokemuksia.

Poika tulee varmasti pärjäämään toi hyvin dagiksessa. Hän kyselee jo nyt saako hän mennä dagikseen, vaikka taitaakin tarkoittaa eri päiväkotien pihoja. Minulle muutos sen sijaan on raskaampi. Olenhan viettänyt viimeiset kaksi vuotta hyvin tiiviisti rakkaan poikani kanssa ja jatkossa hän viettääkin suurimman osan päivästään muiden kanssa. Joku muu on vastuussa hänen turvallisuudestaan ja huolehtii hänestä ja minun on vain luotettava että kaikki sujuu hyvin. Onneksi tässä on vielä kolmisen kuukautta aikaa tottua ajatukseen töihin paluusta ja päiväkodista.

kummelikopplam

52 viikkoa: 19/52 Äitienpäivä

Tänään vietin jo kolmatta äitienpäivääni. Lahjaksi rakkaalta pojaltani sain putkeen nukutun yön. Hän siis nukkui, minä heräilin. Sain hienon kortin ja paljon haleja. Pojat antoivat minun torkkua sillä aikaa kun valmistivat aamiaista.

Muuten päivä oli täynnä muuttovalmisteluja ja pakkaamista Havaijin matkaamme varten. Neljän päivän päästä lennämme Mauille ja muutamme sitten Half Moon Bayhin kun lomamme päättyy. Lomalle lähtee mukaan osa vaatteista ja tavaroista ja loput jäävät kampukselle odottamaan. Viikon kuvat ovatkin otettu tänään mieheni työpaikalta Stanfordilta kun veimme sinne pari laukkua. Pitkästä aikaa on toppikeli. Eilen palelimme terassilla kaasulämmittimien alla viltteihin käärittyinä…

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

PS. Jääkaapin tyhjennys on myös menossa ja sieltä löytyi sopivasti ainekset Tommin äitienpäivä melonimimosaan. Skål för alla mammor!

 

52 viikkoa: 18/52 May Fête Parade

Tänään olen viettänyt ihanan aamun kahdestaan pojan kanssa. Mies lähti San Franciscoon synttärisuunnistukselle ja me puolestamme lähdimme uteliaina kävelleen kohti Palo Alton pääkatua ja May Fête paraatia. Paraatilla on pitkät perinteet ja se järjestettiin tänä vuonna peräti 92. kerran. Se on Kalifornian vanhin lasten paraati ja tänä vuonna teemana oli “hyvä naapuri ja naapurusto”.

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

Paraatiin osallistui kymmeniä alueen kouluja, leikkikouluja sekä harrastusryhmiä. Suurimman vaikutuksen sekä äitiin että poikaan tekivät koulujen orkesterit – marching bands – varsinkin yksi joka soitti Star Warsin tunnaria. Paloauto oli luonnollisesti myös iso hitti! Nautimme kahdestaan falafel -annoksen lounaaksi ravintolassa ilman hämminkiä ja jatkoimme paraatin jalanjäljissä matkaa.

Paraati kulki kohti tuttua Heritage Parkia, jossa meno jatkui bändin säestämänä. Jorasimme mm. Kids in American tahtiin ja poika toteutti pitkän haaveensa kun hän sai kiivetä Palo Alto paloauton kyytiin!

kummelikopplan

Yhteiskuvasta ei tullut kovin kummoinen, mutta ei se mitään. Aamun tunnelmaa on mahdotonta taltioida kuvaan...

Yhteiskuvasta ei tullut kovin kummoinen, mutta ei se mitään. Aamun tunnelmaa on mahdotonta taltioida kuvaan. Parhaat treffit kaksivuotiaan kavaljeerin kanssa!