Tag Archives: pikkumies

Juhlan paikka

Parasta synttäreissä on, että niitä voi juhlia monta kertaa. Varsinaiset 2-v synttärikemut siirtyivät viikolla eteenpäin kun sankari sairastui, mutta se ei estänyt meitä pitämästä pienimuotoisia juhlia perheen kesken kun Suomessa kello oli jo seuraavan päivän puolella. Whole Foodsin taivaallista suklaakakkua, kuplivaa, pääsiäispullia ja muutama paketti. Sitten oli taas aika juhlia seuravana aamuna kun olimme päässeet oikean päivän puolelle täälläkin.

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

Aamulla korkea kuume oli tiessään ja pojan olemus selkeästi edellisiltaa pirteämpi. Ruotsista tulleet kolmen sarjan lahjapaketit jaksottivat myös juhlintaa mukavasti usealle päivälle. Toivottavasti poika ei kuitenkaan oleta että jatkossakin synttäreitä juhlitaan aina viikon verran. Huomenna on kaverisynttäreiden vuoro ja ne päättävät tämän 2-v juhlamaratonin.

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

Kohta kaksi

Lopetin kirjaamasta pojan kehitysaskelia jossain vaiheessa puolentoista vuoden tienoilla. Kuukausittainen seuranta vain jäi, kun siinä vaiheessa lähes kaikki hampaat olivat tulleet, hän käveli sekä juoksi jo ja puhekehitys kiihtyi päivä päivältä. Vauvani oli muuttunut taaperoksi, jonka persoonallisuus tuli entistä enemmän esille.

Parin päivän päästä poika täyttää jo kaksi, enkä todellakaan ymmärrä mihin pari vuotta on vierähtänyt. Kirjaan ehkä myöhemmin tarkemman 2-vuotiskertomuksen mutta nyt ajattelin vain jakaa parhaimmat jutut. Meidän melkein kaksivuotias:

  • osaa laskea suomeksi kymmeneen, espanjaksi kolmeen ja ruotsiksi neljään.
  • osaa monia kirjaimia ja yrittää myös piirtää niitä.
  • rakastaa sushia ja quesadilloja.
  • voisi viettää päivät uima-altaassa jos itse saisi päättää.
  • laulaa ja tanssii.
  • osaa pukea crocsit ja lippiksensä itse ja haluaa aina hatun päähänsä kun lähdemme ulos.
  • juoksee kaikkialle, käveleminen on luusereiden touhua.
  • on kova halailemaan ja antamaan märkiä pusuja.
  • rakastaa junia, junaratoja ja nostureita.
  • rakastaa palapelejä; nupeilla tai jopa 12-25 palan versioita.
  • auttaa tiskikoneen tyhjentämisessä, pyykinripustamisessa ja ruoanlaitossa.
  • on lentänyt lentokoneella 14 kertaa.
  • on lentänyt helikopterilla kerran.
  • on käynyt viidessä maassa.
  • on asunut neljäsosan elämästään Kaliforniassa.
  • on käynyt kolmessa osavaltiossa.
  • fanittaa eniten Pharrel Williamsin Happya ja American Authorsin Best Day of My Lifea.
  • on oppinut sanomaan bye, bye, good morning, cheese ja sopivasti uusin fraasi on happy birthday!

On maailman ihanin, seurallisin, söpöin pikkumies. RAKAS. Mamis gulleman.

kummelikopplan

 

 

Kutsumaton vieras

Ihana pitkä viikonloppu täynnä rientoja sai ikävän lopun, kun noro (tai joku sen kaveri) tuli kylään sunnuntai-iltapäivänä. Tämä on se hetki jota olen kauhulla odottanut. Olen lukenut niin monta kauhutarinaa, siitä kun koko perhe sairastaa oksennustaudin yhdessä tai peräkkäin.

Pikkumies sairastui ensin ja tänään oli minun vuoro. Onneksi poika voi jo paremmin ja mofa riensi apuun, jotta saan levätä olohuoneen lattialla. Kombinaatio vilkas taapero ja peiton alla kärvistelevä pahoinvoiva äiti ei vain toimi. Toivon mukaan pojan isä selviää sairastumatta.

Muistakaa pestä kätenne saippualla aktiivisesti ja lotratkaa vielä käsidesillä perään!

20131210-165650.jpg

PS. Jos kaipaatte vähän piristävämpää lukemista, kurkatkaa Elsan kirjoitus viime viikkoisesta lukija-aamusta Forumissa. Saatatte bongata tuttuja! Oma juttuni odottaa kuvien palautusprojektin onnellista päättymistä…

Kuva bitstrips.com

Kaikki päättyy joskus

Taas lainailen kestosuosikkiani Ultra Brata kun haikeana mietin nopeasti ohikiitävää syksyä. Tuntuu lähes eiliseltä kun kerroin mitä aiomme harrastaa tänä syksynä pojan kanssa ja nyt kurssit alkavat jo olemaan lopuillaan. Maanantaina kävimme viimeisen kerran aikuinen-lapsi jumpassa. Jouluaiheisella teemalla mentiin ja suurimmalla osalla lapsia oli lakit päässä. Meillä ei vielä tonttulakkia ole, joten poika pukeutui sen sijaan jouluiseen asuun.

jumpassa

Kun aloitimme kurssin, olin vähän epävarma tulisiko siitä mitään. Aloitusaika oli melko myöhään aamupäivästä ja poika nukahteli jo menomatkalla tunnille. Väsynyt jumppaaja pelkäsi isoja mustia kajareita vähäsen ja lapsia oli todella paljon. Nurkassa lojuva rikkinäinen nyrkkeilysäkki kiinnosti poikaa enemmän kuin mitkään yhteiset leikit. Kotimatkalla riisikakut pitivät väsyneen jumppaajan hereillä ennen lounasta ja päiväunia.

SONY DSC

Syksyn mittaan väsy ei enää painanut ja lasten paljous ja eri-ikäisyys olivat vain plussaa. Isossa salissa sai juosta niin paljon kuin jaksoi ja toisilta lapsilta ottaa mallia monessakin asiassa. Jumppavälineet kannettiin kiltisti koreihin sekä kasseihin ja jumppaohjeita seurattiin ainakin välillä, kuin juoksentelulta kerkesi. Jokainen tunti alkoi aina nimenhuudolla niin, että lapset juoksivat vuorollaan (yksin, käsi kädessä vanhemman kanssa, sylissä) ringin ympäri. Enpä olisi alussa uskonut että villi poikani juoksisi pari viimeistä kertaa ringin ympäri ihan itse!

Äiti on niin ylpeä ❤ 

SONY DSC