Tag Archives: reissussa

Elämää tiluksilla

Elokuun paluutohinassa ei jäänyt aikaa jakaa Coloradon matkakokemuksia. Keskityimme jetlagin selättämiseen, johon meni pari viikkoa ja samalla purimme parisen kymmentä muuttolaatikkoa kellarista. Koska Colorado ja ranchilla vietetty aika oli aika ainutlaatuinen haluan kuitenkin vielä jakaa muutaman muiston sieltä.

kummelikopplan

Seitsemänkuinen Kalifornian jaksomme päättyi siis Devil’s Thumb Ranchille, jossa miehellä oli väikkäriinsä liittyvä seminaari. Seminaari oli bring your family tyyppinen, joten tiluksilla pyöri paljon siippoja ja muutamia perheitä. DTR sijaitsee vuoristossa Tabernashin ja Winter Parkin kylien lähellä parin tunnin ajomatkan päässä Denveristä. Heinäkuun keli muistutti Suomen kesää, mutta aurinko oli luonnollisesti huomattavasti polttavampi kun oleskelimme noin kolmen kilometrin korkeudessa.

kummelikopplan

kummelikopplan

Tiluksilla riitti aktiviteetteja kaikenlaisille harrastajille. Oli spa, joogaa ja uima-altaat. Maastopyörillä pääsi kokeilemaan hapenottokykyään nousemalla vielä korkeammalle ja asuinrakennusten vieressä oli myös hevostallit, joiden asukkaat laidunsivat melko vapaasti ympäri aluetta. Suppailua oli myös tarjolla pikkujärvillä. Paikalliset hurjapäät harrastavat puolestaan SUP-laudoilla koskenlaskua.

Miehen ollessa melko tiivisti kiinni seminaarin tapahtumissa, me tutustuimme toisiin siippoihin ja nautimme ranchin ravintoloiden antimista valmistautuessa henkisesti lähestyvään kotimatkaan. Tämän ranch kokemuksen perusteella voin suositella Coloradoa kesäkohteena, jos ulkoilma-aktiviteetit kiinnostavat. Talvella paikka tarjoaa mahtavat puitteet laskettelulle ja lautailulle ja toivon että pääsemme vielä jonain päivänä kokemaan nekin.

kummelikopplan

kummelikopplan

 

Advertisements

Päivä kansallispuistossa – mini road trip II

Nukuttuamme ja leikittyämme pienessä Bridgeportin kylässä (joka oli niin pieni ettei siitä oikein ole mitään kerrottavaa) matkamme jatkui läpi Sierra Nevadan vuorten kohti määränpäätämme. Ohitimme vaikuttavan Mono Laken ja etenimme kohti Yosemiten kansallispuistoa käyttäen itäisintä reittiä Tioga passin kautta.

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

Onneksi valitsimme tämän reitin, sillä se oli niin uskomattoman kaunis. Toinen toistaan vaikuttavampia kallioseinämiä (joista yksi muistutti erehdyttävästi paviaania), peilikirkkaita vuoristojärviä, puroja, vesiputouksia – you name it! Jos joku päivä palaamme Yosemiteen, tänne on ehdottomasti tultava asuntoauton, supin ja kalastusvehkeiden kanssa. Telttailemaan minua ei sinne saisi, sen verran suuri kunnioitukseni karhuja kohtaan on.

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

Hurautimme alas Yosemite Valleyyn, jossa oli ihmisiä tungokseksi asti. Sieltä oli kuitenkin hienot näkymät Half Domelle, joka taitaa olla puiston kuuluisin. Syötyämme laaksossa lounaan matka jatkui ja saavuimme rannikolle jo alkuillasta. Ajoa tuli viisi-kuusi tuntia päivässä ja vaikka kaikki sujui hyvin, totesimme molemmat että tämä riitti oikein hyvin. Päätös vaihtaa iso road trip uuteen Mauin matkaan oli ollut oikea.

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

1000 km, 36h – mini road trip I

Koska viimeisille viikoille suunnittelemamme road trip Kaliforniasta Denveriin vaihtuikin toiseen Haivaijin matkaan, jäi muutama matkakohde tietysti näkemättä. Näistä tärkein oli Yosemiten kansallispuisto, jonne päätimme tehdä mini road tripin. Matkasuunnitelma oli melko kunnianhimoinen; lähtö aikaisin lauantaiaamuna ja paluu rannikolle sunnuntai-illaksi. Kansallispuiston lisäksi reittiin kuului Bodien aavekaupunki ja yöpyminen Bridgeportin kylänpahasessa. Menomatkalla teimme ex tempore pysähdyksen Jamestownin junamuseossa, josta jo kerroinkin.

Kipusimme ensimmäisen päivän mittaan aina korkeammalle ja pohdimme laakson, solan ja creekin eroja ajaessamme slalomia kiemurtelevia vuoristoteitä pitkin. Näimme lumisia huippuja ja saavuimme suunnitelmien mukaan Bodieen iltapäiväksi. Se on yksi parhaiten säilyneistä aavekaupungeista Kaliforniassa. 1880-luvulla vuoriston kultakaivoskaupungissa asui peräti 10 000 ihmistä. Sieltä löytyi niin punaisten lyhtyjen alue kuin Chinatownkin. Nelisen kymmentä vuotta myöhemmin kaivoksen ehdyttyä asukkaat muuttivat hiljalleen pois ja paikasta tuli myöhemmin kansallinen historiallinen nähtävyys.

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

Junamiehen unelma

Mistä johtuu että kaikki pikkupojat tuntuvat fanittavan junia? Poika oppi huristelemaan Brion junaradallaan juuri ennen lähtöä Kaliforniaan ja Menlo Parkissa meitä odotti vetureita joka lähtöön. Lisäksi caltrain kulki lähellä kotia ja trainspottingia pystyi kätevästi harrastamaan vaikkapa monta kertaa päivässä. On siis sanomattakin selvä, että innostus juniin on siis vain kasvanut kuukausien saatossa.

Junamies koki suuren riemun kun pysähdyimme Bonanzan maisemista tutun Jamestownin Railtown 1897 junamuseoon kesäkuussa ajomatkalla Yosemiteen. Asema on peräisin 1800-luvun lopulta, jolloin höyryjunia kulki sieltä ympäri maata. Ratapihalla ja alueella pääsi kulkemaan vapaasti ja maksua vastaan oli pieniä opastettuja esittelyitä. Tasatunnein oli myös mahdollisuus päästä ajelulle vanhalla höyryjunalla. Meillä juna-ajelu jäi tekemättä, mutta onneksi junan näkeminen oli melkein yhtä siistiä ja pienoismalli asemasta piti junamiehen kiireisenä.

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

52 viikkoa: 25/52

Oho, vuosi on melkein jo puolessa välissä ja ei voi kuin ihmetellä miten aika kuluu salamannopeasti. Viikonloppu kului pienen road tripin merkeissä, mutta viikkokuvan halusin kuitenkin tulla jakamaan vielä tänä iltana. Meidän juhannusviikonloppuna olemme päässeet aika lähelle kotimaisia tunnelmia. Kiemurtelevien vuoristoteiden varrella kasvoi lupiinien sukulaisia, näimme lunta ja lumisia huippuja lähietäisyydeltä ja pääsimme jopa käymän huussissa.

kummelikopplan

52 viikkoa: 22/52

Pitkästä aikaa yhteiskuva koko porukasta. Hulvatonta menoa lomalla! Seikkailimme tänään autolla ympäri Oah’un saarta. Paratiisiranta löytyi, kilpikonnia myös. Surffareita tai isoja aaltoja valitettavasti ei. Keskellä päivää pääsimme kierrokselle vehreään laaksoon, jossa on kuvattu kymmeniä elokuvia, sarjoja ja mainoksia. Päivän seikkailuista myöhemmin lisää, sillä nyt on aika mennä nukkumaan. Aamulla on aikainen lähtö snorklausreissulle. Aloha po!

kummelikopplan

Ha-waikiki

Saari vaihtui lauantaina puolen tunnin lennon myötä Mauista Oah’uksi. Kun kerroimme ihmisille loman alkupuoliskolla että vaihdamme saarta ja asetumme Honolulun Waikiki Beachille, kuulimme kommentin it’s overwhelming monen monta kertaa. Siltä se todellakin tuntuikin saavuimme rauhalliselta paratiisisaarelta sateenkaariosavaltion pääkaupungin rannalle.

En tiennyt mitä odottaa, mutta Waikiki nimi oli tuttu Hotelli -pelistä jota pelasimme ahkerasti ystäväni luona yläasteella. Jos olisi luottanut liikaa pelin antamaan mielikuvaan olisi pettymys ollut suuri. Olkikattoisten majojen tilalla kun onkin pilvenpiirtäjähotelleja… Poika kutsuu paikkaa Ha-waikikiksi ja viihtyy täälläkin mainiosti, äärimmäisen sopeutuvainen ja kokenut reissumies kun on. Huomenna otamme vuokra-auton ja lähdemme kiertämään saarta. Eiköhän täältäkin löydy paratiisisaaritunnelmaa!

kummelikopplan

kummelikopplan