Tag Archives: sairastelu

Tahaton tauko

Oho, vahingossa tuli näköjään pidettyä melkein kuukauden mittainen kirjoitustauko. Suunniteltua tämä ei ollut, mutta sanotaanko että arki on vienyt mennessään aika pahasti. Töissä on paljon proggiksia menossa ja poika on sairastellut on/off useita viikkoja. Dagiksen pöpöbingo on todellakin osunut kohdallemme ja odotamme vain milloin viimein hellittäisi.

Koneelle ei siis mitenkään ole jaksanut iltaisin, vaikka kirjoittelua onkin ollut ikävä. Nyt yritän taas päästä takaisin rytmiin ja kerrottavaa olisi vaikka kuinka…

kummelikopplan

kummelikopplan

52 viikkoa sarjan yhteiskuva viikolta 41: Värityskirjan iloja!

Advertisements

Time out!

Pitkään mukana roikkuneet ehkä muistavat isovarpaankynteni, jonka löin pahasti viime kesänä Kopplanilla. Se kynsi irtosi ja uusi kynsi alkoi hitaasti kasvamaan tilalle. Nyt melkein vuotta myöhemmin aivan loppusuoralla uusi kynsi alkoi aiheuttamaan ongelmia ja tänään jouduin käymään lääkärissä operoimassa sitä. Nyt varvas on taas paketissa ja sain loppuillan “saikkua” lastenhoidosta.

Haava vaatii säännöllistä hoitoa, mutta varpaan pitäisi olla biitsikunnossa seuraavaan Havaijin matkaan mennessä ja työkunnossahan sitä on pakko olla taas huomenna kun taaperoarki jatkuu. Ilta sujuu leppoisasti vakuutushakemusten parissa, saapahan nekin taas kerran ajan tasalle.

kummelikopplan

Uutta arkea etsimässä

Täällä sitä nyt ollaan. Tyynenmeren rannalla Half Moon Bayssa. Asettuminen on sujunut mukavasti pienestä jetlagista ja sairastelusta huolimatta. Rokon kanssa ollaan jo voiton puolella. Poika on taas oma iloinen itsensä, hän pystyy syömään ja ainoastaan rakkulat muistuttavat enää siitä että entero kävi kylässä.

Viiden tunnin lento Havaijilta Oaklandiin oli todella rankka kokemus. Kuvitelkaa pieni lapsi joka ei ole syönyt paria pientä suolakeksiä enempää kolmeen päivään, jolla suu on niin täynnä rakkuloita että pelkkä veden juominenkin aiheuttaa kirkumista kivusta eikä päiväunista ole tietoakaan. Olisin tehnyt mitä vain että se olisin ollut minä joka sairastaa pojan sijaan. Perille pääsimme kuitenkin ja paremmin nukuttu yö lentokenttähotellissa auttoi kummasti. Havaijin muistelua saatte lukea myöhemmin vielä kyllästymiseen asti.

Pikkuisen tulee kyseenalaistettua valintaamme asua merenrannassa, sillä täällä on ihan eri ilmasto kuin piilaaksossa. Halusimmeko jo kokea “Suomen kesän”, kun voisimme vielä nauttia laakson lämmöstä? Kyllähän me sen tiesimme, mutta eilinen retki hakemaan rattaita säilöstä kavereiden luota konkretisoi eron. Rannassa oli utuista ja +15, kun laaksossa puolestaan aurinkoista ja +27.

Toki täälläkin aurinko on paahtavan kuuma kun se päättää näyttäytyä, pihassa kasvaa palmu sekä useita sitruunapensaita ja meri näkyy olohuoneesta, keittiöstä ja terassilta. Katselen myrskyistä merta parhaillaan kun naputtelen konetta. Eiköhän tästäkin tule hyvä unohtumaton, erilainen kokemus. Parin päivän päähän tännekin luvataan yli kahdenkymmen asteen päivälämpötiloja!

kummelikopplan

 

100.4 F

Taisin eilen puoliksi huomaamatta ajatella että onpa kiva, ettei kukaan vähään aikaan ole ollut kipeä. Pojan yskä vaivaa öisin vielä vähäsen on mutta on kuudessa viikossa lähes parantunut. Tuollaista ajatusta ei näköjään saisi päästää tajuntaansa, sillä eihän sitä voi muuta seurata kuin sairastuminen.

kummelikopplan

Levoton yö ja herätys aamukuuden maissa, jolloin havahduimme molemmat siihen että poika tuntuu kuumalta. Ei ihme että hän valitti läpi yön ja nukkui huonosti. Mittari kainaloon ja panadolia potilaalle. Snorklausreissu sai jäädä, mutta onneksi olemme nähneet merenalaista elämää runsaasti tällä matkalla. Nyt jäämme odottamaan mitä muita oireita ilmaantuu kuin kuume. Takahampaatko kiusaavat vai mikä mahtaa olla? Toivottavasti ei todellakaan toisen hotellin parin viikon takainen noroepidemia, josta juuri näin uutisen…

kummelikopplan

kummelikopplan

52 viikkoa: 16/52 Easter Egg Hunt

Viime viikon yhteiskuva, päivän myöhässä tällä kertaa. Pojan korkea kuume sekoitti pakkaa loppuviikosta, joten bloggailu ei todellakaan ollut priolistan kärkisijoilla. Nyt isovanhemmat on viety lähiostarille ja poika nukkuu, joten varastin päivästä hetken omaa aikaa koneella. Viime viikko oli niin täynnä tapahtumia, että oli vaikea valita mikä näistä olisi yhteiskuvan aihe. Suomessa pääsiäislomat alkavat juuri päättymään ja tiistaiaamuna kaikki palailevat töihin. Täällä pääsiäinen ei taida tarkoittaa ylimääräisiä arkivapaita, mutta eilen sunnuntaina törmäsimme muutamaan suljettuun kauppaan. Joulupäivä ja pääsiäissunnuntai taitavat olla ainoita pyhiä, jolloin jopa kaupat ovat kiinni. Mutta siis vain osa niistä.

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

Kuudestoista yhteiskuva on lähipuistomme Burgess Parkissa pidetystä massiivisesta Easter Egg Hunt tapahtumasta. Menlo Parkin palokunnan järkkäämään tapahtumaan saapui satoja perheitä etsimään pääsiäismunia, pomppimaan pomppulinnoihin, tapaamaan palomiehiä ja pääsiäispupua. Yhdysvalloissa suklaayllätysmunat kuten Kinder ovat laittomia tukehtumisvaaran takia. Luin jostain, että niiden salakuljettamisesta sakotetaan tuntuvasti. Kinderit jäivät siis suosiolla pois tuliaistoivelistalta. Suklaamunien sijaan täällä muoviset pääsiäismunat täytetään karkeilla ja muovikrääsällä. Yritä nyt sitten ymmärtää logiikkaa tukahtumisvaarasta kun pojan ensimmäisestä kuoresta paljastui retiisin kokoinen polkakarkki…

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

Hauskaa kuitenkin oli ja paikalla oli paljon pojan kavereita. Pääsiäispupu oli vähän liian pelottava, mutta melko lähelle pääsimme kyllä. Kuvia selaillessa näkee jälkikäteen ettei poika ihan täydessä vedossa ollut, eikä ihme kun kova kuume ja flunssa alkoivat kiusaamaan illansuussa todenteolla.

Ensimmäinen ja viimeinen kerta

Tuntuu jo, että aikamme täällä on loppusuoralla. Oikeasti on edelleen enemmän edessä kuin takana mutta eri tapahtumat jaksottavat kevättä ja saa sen siten tuntumaan lyhyeltä. Eilen oli torstaisen jumppamme KinderGymin kevätkauden viimeinen kerta. Poika on kehittynyt niin paljon parissa kuukaudessa ja on ollut upeata seurata miten hänen motoriset taidot kuten kiipeily, hyppiminen ja roikkuminen ovat vahvistuneet aivan hurjasti.

Tunnin kohokohta oli kun ohjaaja kysyi miten homma toimii kun muutamme takaisin Suomeen. Jatkanko pojan nannyna ja kuljen perheen mukana? Naurahdin ja korjasin että olen itse asiassa pojan äiti joten seuraan kyllä perässä muutossa. Päätin pitää nanny kommenttia kohteliaisuutena, sillä parin kuukauden kokemukseni mukaan nannyt voi jakaa kahteen ryhmään. Toinen ryhmä koostuu 50-60 vuotiaista pääosin espanjaa puhuvista rouvista ja toinen parikymppisistä nuorista freeseistä opiskelijanaisista. Oletan ja toivon, että ohjaaja luuli minun kuuluvan jälkimmäiseen. Ei pari huonosti nukuttua vuotta voi lisätä niin paljon ikää, eihän?

Aamupäivä sai hauskan kommentin jälkeen päinvastaisen käänteen, kun poika kompastui leikkipuistossa ja löi leukansa. Sen seurauksena hän sai elämänsä ensimmäisen kunnon haavan. Lähdimme nopeasti kotiin ja sieltä lääkäriin. Haava puhdistettiin ja suljettiin liimalla. Omasta järkytyksestäni taisin päästä vasta illalla kun mies tuli kotiin töistä. Onneksi poika ei lyönyt hampaita tai nenää. Selvisimme hyvin vähällä. Nyt olisi tarkoitus pitää haava mahdollisimman kuivana, jotta se paranee nopeasti. Helpommin sanottu, kuin tehty kun pienellä lapsellahan aina on leuka märkänä milloin mistäkin. Ja kai tämäkin kokemus kasvattaa, sillä tämä ensimmäinen kerta tuskin jää viimeiseksi…

kummelikopplan

Kuva ei nyt varsinaisesti liity tapahtuneeseen. Sama poika, sama puisto. Eri päivä ja kaverin maissitähkä.

Tuplana – jo toistamiseen

Sunnuntaina porskutimme aamusta iltaan ilman päikkäreitä ja kun sama ilmiö toistui eilen, tartuin luuriin ja varasin taas ajan lastenlääkäriin. Intuitio oli oikeassa ja uusi tulehdus löytyi pojan molemmista korvista. Viimeksi korvakipu haittasi nukkumaanmenoa iltaisin, nyt näköjään päivisin. Uusi kuuri on nyt aloitettu ja toivomme sen tepsivän. Kevään flunssat saisivat nyt myös olla tässä. Kahdesta kuukaudesta olemme olleet terveinä pari viikkoa. Onneksi pieni potilas on kuitenkin täynnä energiaa ja hyväntuulinen.

kummelikopplan

Pipi öra – aivan oikein!