Eilinen sunnuntai oli varsinainen retkipäivä. Kohteinamme olivat lähiseudun rannat, ravintolat ja ulkoilureitti korkealla rantakallioilla. Suhailimme oikeastaan Highway 1:stä ensin pohjoiseen ja sitten vähän matkaa etelään. Aamun sumussa suuntasimme ensi maailmakuulun Mavericks surffispotin edustalle. Se houkuttelee talviaikaan maailman parhaimpia big wave surffailijoita aaltoihinsa. Sumusta huolimatta näimme mahtavia aaltoja ja paljon koiranulkoiluttajia.
Retki jatkui Pillar Pointin sataman ja pienlentokonekentän ohi kohti Moss Beach Distilleryn brunssia. Ravintola toimi kieltolain aikana paikkana, jossa julkkikset ja poliitikot kävivät huvittelemassa. Yön pimeydessä kanadalaiset salakuljettivat rommia ja whiskyä rannalle, lasti nostettiin köysien avulla ylös kukkulalle, josta se jatkoi matkaa kohti San Franciscoa. Osa laatikoista päätyvät aina ravintolan kellariin. Paikka on myös kuulu kummituksestaan the Blue Lady.
Valitsimme brunssimenun johon kuului hedelmiä, leivonnaisia, valinnainen lämmin annos ja rajattomasti mimoosaa tai kuoharia. Otimme molemmat eggs benedictin, miehelle lohella ja minulle crab cake versio. Aivan sairaan hyvää! Apukuski hyödynsi bottomless juomatarjontaa ja kuski tyytyi vähän vähempään. Seurueen pienin jaksoi hyvin yli tunnin ravintolassa kun ensin sai piirtää ja sitten syödä omaa grillattua kalaa ja lopulta viedä äidin kaikki hedelmät. Kummitusta emme nähneet, ehkä ensi kerralla sitten!
Päikkäriajaksi suunniteltu Devil’s Slide ulkoilureitti ei ehkä tuntunut ihan parhaalta vaihtoehdolta heti skumppabrunssin jälkeen, mutta väärässä olin. Käytöstä poistettu Highway 1:n pätkä on nerokkaasti päivitetty vaelluskäyttöön. Tienosuus jota monesti jouduttiin sulkemaan eroosion takia, kulkee nykyään uuden tunnelin läpi ja vanha tie on nyt avattu yleisölle. Kaksi kaistaa, toinen pyörille ja toinen jalankulkijoille ja asfalttia koko matkan. Helpompaa “vaelluspolkua” tuskin on. Mäkiosuus sujui vaunujenkin kanssa hyvin kunhan ensin oli hikoillut skumppapöhnän elimistöstään. Aurinko lämmitti, jyrkänteen alapuolella aallot pauhasivat ja toisella puolella rinne jatkoi nousuaan. Aivan mahtavaa!
Pikaisen välipalapaussin jälkeen lähdimme ajamaan kohti päivän viimeistä kohdetta. Ajoimme 45 kilometriä etelään Pescaderon kylään ja siellä löytyvään Pigeon Pointin majakalle. Perillä odotti yllättäen vakioksi muodostunut sumu, mutta tutkittavaa riitti silti. Majakka on yksi Yhdysvaltojen korkeimmista ja niemellä sen naapurissa toimii myös hostelli. Jos hakee erikoisia majapaikkoja, sinne kannatta hakeutua!
kummelikopplan.wordpress.com 