Tag Archives: papi

Pizzakivi testissä

Nyt kun meillä on takapiha ja siellä kunnon grilli halusimme testata myös pizzojen paistoa. Olin hieman skeptinen saako oikeasti pohjasta hyvän tai erilaisen kuin uunissa, mutta lopputulos yllätti todella positiivisesti. Ratkaisevaa oli, että kivi kuumenee tarpeeksi. Grillipizzasta taisi kertaheitolla tulla miehen bravuuri, jota tulemme toivomaan aina uudestaan.

kummelikoplan

Taikina tehiin pizzakiven vihkosen mukaan (vehnäjauhoja, kuivahiivaa, vettä, oliiviöljyä ja suolaa) ja tomaattikastike rakentui paseeratusta tomaatista, punaisesta pestosta, valkosipulista, suolasta ja pippurista sekä oliiviöljystä. Täytteinä käytimme mozzarellaa ja basilikaa sekä vaihtelevasti tomaattia, paprikaa ja oliiveja. Ensi kerralla vuorossa sitten white pizza!

Advertisements

Min pappa

Isänpäivää vietetään meidän perheessä jo toista kertaa tänä vuonna USA:n Father’s Dayn osuessa kohdalle jo kesäkuussa. Voisi melkein puhua isänpäiväviikosta, sillä juhlinnat alkoivat jo torstaina dagiksessa ja jatkuivat eilen appiukon luona. Varsinaiseen isänpäivän viettoon on tänään kuulunut pojan askartelema dinosauruskortti ja croissantteja aamupalaksi. Iltapäivällä on vielä luvassa illallinen momin ja mofan luona.

Miten teidän perheessä on muistettu isiä?

kummelikoppan

52 viikkoa: 38/52

Kovin on kotipainotteista tällä viikolla. Poika on ollut kotona pari päivää päiväkodista rohisevan yskän takia eikä myöskään päässyt mukaan kaikkiin viikonlopun rientoihin. Tänään me kuitenkin kävimme leikkimässä vanhan muskarikaverimme kanssa ja parivaljakko jaksoi riehua niin sisällä kuin ulkonakin pitkälle iltapäivään.

kummelikopplan

Viikkokuva on napattu sillä aikaa kun papi kävi kylmiltään juoksemassa Aalto kympin. Ilman harjoitusta hän pääsi kunnialla maaliin, mutta saa nähdä pääseekö hän aamulla ylös sängystä. Toivotaan niin, sillä reissaan itse huomenna työmatkalle Ruotsiin päivän päätteeksi. Pojat saavat viettää laatuaikaa yhdessä (ja mummin kanssa) ja minä lähden ensimmäistä kertaa kunnolla pois kotoa pojan elämän aikana. Aika jännää…

kummelikopplan

Haaveita on hyvä olla!

Jotta elämällä on suunta ja kehittyy on tärkeätä haaveilla tulevasta. Selkeät tavoitteet johdattavat niitä kohti joko tiedostamatta tai tietoisesti. Mies on tunnetusti vempainten ja innovaatioiden ystävä ja olen jo usean vuoden ajan saanut kuulla Tesla Motorsin sähköautosta. Se, että kyseinen auto on keksitty täällä laaksossa ja tehdas löytyy läheltä ei ainakaan ole hidastanut innostusta. Tesloja bongataan iloisesti ajeluilla, eilen esimerkiksi ensimmäistä kertaa punaisena.

kummelikopplan

Viikonloppuna mies sai hetken elää haavettaan, kun sai Teslan Model S:n muutaman tunnin (maksulliseen) koeajoon. Voi että auto voi tehdä miehen onnelliseksi. “Autojen iphone” hänen sanojensa mukaan. Pojan kommentti oli “hieno Tesla-auto”. Pääsin itsekin ratin taakse ja olihan hulppeasta autosta kyse. Koeajo teki tietysti tehtävänä ja nyt mies on asennoitunut että hän ei kelpuuta muuta autoa. Onneksi perheessä asuu myös järjen ääni… Mutta kuten sanottua, haaveita on hyvä olla. Ja kestolottorivi. Ehkä kuitenkin aloitamme siitä käytetystä Priuksesta ensin.

kummelikopplan

kummelikopplan

Ristiriitaisin tuntein

Täällä tosiaan aloitettiin tutti oraville -projekti lauantaina. Päivä 3 on nyt menossa ja on sanottava, että tämä on kauheinta mitä olemme käynet läpi pojan elämän aikana. Unikoulut ja sairaalakeikat kalpenevat tämän kokemuksen rinnalla. Kaikkien osapuolten kidutusta. Molemmilla on ollut todella ristiriitaisia tunteita ja olemme kyseenalaistaneet onko nyt tosiaan oikea aika ryhtyä tutista vierottamiseen. Onneksi mies on pysynyt lujana, sillä itse olin valmis luovuttamaan jo ensimmäisenä iltana – se kun varmasti on se pahin. Nyt etenemme päivä kerrallaan ja toivomme, että uusi päivänjärjestys joskus löytyy. Kerron kokonaisuudessa sitten miten meni, kun tuntuu että tämä rupeama viimein alkaa olemaan ohi.

kummelikopplan

Perjantaikukka

Tykästyin naisten päivän tulppaaneihin sen verran, että päätin ostaa kukkakimpun kaunistamaan keittiöpöytää myös tällä viikolla. Se tosiasia, että maljakko oli saanut olla rauhassa pöydällä vaikutti tietysti myös. Lähes kaksi vuottako meni, että pöydällä voi taas pitää esineitä? Ehkä jonain päivänä vielä kynttilöitäkin… Kukat saavat luvan tsempata minua läpi tämän viikonlopun kun vietän pojan kanssa laatuaikaa aamusta iltaan perjantaista sunnuntaihin. Mies karkaa nimittäin viikonlopuksi Facebookille kuukausia odottamaansa rakennusalan Hackathoniin.

kummelikopplan

Hauskaa viikonloppua ja toivotaan että Suomeen ennustettu takatalvi käy vain pikavisiitillä!

Alla tittar på mig

Viikonlopun parhaita löytöjä olivat miehen landecrocsit. Kultaiset sellaiset, alle kympillä! Väistämättä aloin hihitellen lauleskelemaan Herreys’in 1984 euroviisujen voittobiisiä Diggiloo Diggiley. Minä oikeasti muistan kun katsoin kyseisiä viisuja ja fiilistelimme kun trio kultaisissa kengissään tulivat esittämään voittajabiisinsä uudestaan.

kummelikopplan

Diggi-loo diggi-ley alla tittar på mig
Där jag går i mina gyllne skor
Jag dansade omkring på gatan
Och hela världen den log
Diggi-loo diggi-ley himlen öppnade sig
Det är knappt man sina ögon tror
Åh, jag börjar nästan sväva
I mina gyllene skor

Miehellä oli selvä aukko sivistyksessä, kun ei ollut moisesta ihmeestä kuullutkaan. Hän on kuitenkin luvannut opetella koreografian ja esittää sen sitten elokuussa Kopplanin kallioilla. Toivottavasti myös samanlaisessa stailauksessa kuin -84.

Muistatko sinä Diggiloo Diggileyn?