Pizzakivi testissä

Nyt kun meillä on takapiha ja siellä kunnon grilli halusimme testata myös pizzojen paistoa. Olin hieman skeptinen saako oikeasti pohjasta hyvän tai erilaisen kuin uunissa, mutta lopputulos yllätti todella positiivisesti. Ratkaisevaa oli, että kivi kuumenee tarpeeksi. Grillipizzasta taisi kertaheitolla tulla miehen bravuuri, jota tulemme toivomaan aina uudestaan.

Taikina tehiin pizzakiven vihkosen mukaan (vehnäjauhoja, kuivahiivaa, vettä, oliiviöljyä ja suolaa) ja tomaattikastike rakentui paseeratusta tomaatista, punaisesta pestosta, valkosipulista, suolasta ja pippurista sekä oliiviöljystä. Täytteinä käytimme mozzarellaa ja basilikaa sekä vaihtelevasti tomaattia, paprikaa ja oliiveja. Ensi kerralla vuorossa sitten white pizza!

Min pappa

Isänpäivää vietetään meidän perheessä jo toista kertaa tänä vuonna USA:n Father’s Dayn osuessa kohdalle jo kesäkuussa. Voisi melkein puhua isänpäiväviikosta, sillä juhlinnat alkoivat jo torstaina dagiksessa ja jatkuivat eilen appiukon luona. Varsinaiseen isänpäivän viettoon on tänään kuulunut pojan askartelema dinosauruskortti ja croissantteja aamupalaksi. Iltapäivällä on vielä luvassa illallinen momin ja mofan luona.

Miten teidän perheessä on muistettu isiä?

52 viikkoa: 38/52

Kovin on kotipainotteista tällä viikolla. Poika on ollut kotona pari päivää päiväkodista rohisevan yskän takia eikä myöskään päässyt mukaan kaikkiin viikonlopun rientoihin. Tänään me kuitenkin kävimme leikkimässä vanhan muskarikaverimme kanssa ja parivaljakko jaksoi riehua niin sisällä kuin ulkonakin pitkälle iltapäivään.

Viikkokuva on napattu sillä aikaa kun papi kävi kylmiltään juoksemassa Aalto kympin. Ilman harjoitusta hän pääsi kunnialla maaliin, mutta saa nähdä pääseekö hän aamulla ylös sängystä. Toivotaan niin, sillä reissaan itse huomenna työmatkalle Ruotsiin päivän päätteeksi. Pojat saavat viettää laatuaikaa yhdessä (ja mummin kanssa) ja minä lähden ensimmäistä kertaa kunnolla pois kotoa pojan elämän aikana. Aika jännää…

Haaveita on hyvä olla!

Jotta elämällä on suunta ja kehittyy on tärkeätä haaveilla tulevasta. Selkeät tavoitteet johdattavat niitä kohti joko tiedostamatta tai tietoisesti. Mies on tunnetusti vempainten ja innovaatioiden ystävä ja olen jo usean vuoden ajan saanut kuulla Tesla Motorsin sähköautosta. Se, että kyseinen auto on keksitty täällä laaksossa ja tehdas löytyy läheltä ei ainakaan ole hidastanut innostusta. Tesloja bongataan iloisesti ajeluilla, eilen esimerkiksi ensimmäistä kertaa punaisena.

Viikonloppuna mies sai hetken elää haavettaan, kun sai Teslan Model S:n muutaman tunnin (maksulliseen) koeajoon. Voi että auto voi tehdä miehen onnelliseksi. “Autojen iphone” hänen sanojensa mukaan. Pojan kommentti oli “hieno Tesla-auto”. Pääsin itsekin ratin taakse ja olihan hulppeasta autosta kyse. Koeajo teki tietysti tehtävänä ja nyt mies on asennoitunut että hän ei kelpuuta muuta autoa. Onneksi perheessä asuu myös järjen ääni… Mutta kuten sanottua, haaveita on hyvä olla. Ja kestolottorivi. Ehkä kuitenkin aloitamme siitä käytetystä Priuksesta ensin.

Ristiriitaisin tuntein

Täällä tosiaan aloitettiin tutti oraville -projekti lauantaina. Päivä 3 on nyt menossa ja on sanottava, että tämä on kauheinta mitä olemme käynet läpi pojan elämän aikana. Unikoulut ja sairaalakeikat kalpenevat tämän kokemuksen rinnalla. Kaikkien osapuolten kidutusta. Molemmilla on ollut todella ristiriitaisia tunteita ja olemme kyseenalaistaneet onko nyt tosiaan oikea aika ryhtyä tutista vierottamiseen. Onneksi mies on pysynyt lujana, sillä itse olin valmis luovuttamaan jo ensimmäisenä iltana – se kun varmasti on se pahin. Nyt etenemme päivä kerrallaan ja toivomme, että uusi päivänjärjestys joskus löytyy. Kerron kokonaisuudessa sitten miten meni, kun tuntuu että tämä rupeama viimein alkaa olemaan ohi.

Perjantaikukka

Tykästyin naisten päivän tulppaaneihin sen verran, että päätin ostaa kukkakimpun kaunistamaan keittiöpöytää myös tällä viikolla. Se tosiasia, että maljakko oli saanut olla rauhassa pöydällä vaikutti tietysti myös. Lähes kaksi vuottako meni, että pöydällä voi taas pitää esineitä? Ehkä jonain päivänä vielä kynttilöitäkin… Kukat saavat luvan tsempata minua läpi tämän viikonlopun kun vietän pojan kanssa laatuaikaa aamusta iltaan perjantaista sunnuntaihin. Mies karkaa nimittäin viikonlopuksi Facebookille kuukausia odottamaansa rakennusalan Hackathoniin.

Hauskaa viikonloppua ja toivotaan että Suomeen ennustettu takatalvi käy vain pikavisiitillä!

Alla tittar på mig

Viikonlopun parhaita löytöjä olivat miehen landecrocsit. Kultaiset sellaiset, alle kympillä! Väistämättä aloin hihitellen lauleskelemaan Herreys’in 1984 euroviisujen voittobiisiä Diggiloo Diggiley. Minä oikeasti muistan kun katsoin kyseisiä viisuja ja fiilistelimme kun trio kultaisissa kengissään tulivat esittämään voittajabiisinsä uudestaan.

Diggi-loo diggi-ley alla tittar på mig

Där jag går i mina gyllne skor

Jag dansade omkring på gatan

Och hela världen den log

Diggi-loo diggi-ley himlen öppnade sig

Det är knappt man sina ögon tror

Åh, jag börjar nästan sväva

I mina gyllene skor

Miehellä oli selvä aukko sivistyksessä, kun ei ollut moisesta ihmeestä kuullutkaan. Hän on kuitenkin luvannut opetella koreografian ja esittää sen sitten elokuussa Kopplanin kallioilla. Toivottavasti myös samanlaisessa stailauksessa kuin -84.

Muistatko sinä Diggiloo Diggileyn?

Sankarin toiveesta

Päivänsankari sai valita mitä haluaa synttäreinään tehdä. Lähteäkö johonkin päiväreissulle vai ottaa iisimmin kotiseudulla. Hän valitsi jälkimmäisen, sillä tulevana viikonloppuna on luvassa reilusti reissaamista San Diegon matkan muodossa!

Synttäri-iltapäivänä lähdimme käymään Junior Museossa, missä mies ei vielä ole ollut mukana. Poika oli jo kuin konkari ja johdatti isänsä pienen oppaan elkein eri eläinten luo. Mies joka rakastaa eläimiä oli yhtä fiiliksissä kuin paikan lapset.

Junior Museosta matka jatkui kodin lähikulmilla olevaan hampparipaikkaan Jeffrey’s Hamburgersiin. Paikka on näyttänyt kivalta, sellaiselta vanhan ajan dineriltä kun olemme ajaneet ohi. Valitettavasti paikka oli pienehkö pettymys, kun tilaukset otettiinkin tiskiltä ja sali muistutti enemmän hampurilaisketjua kuin dineriä. Itse hampurilaiset olivat oikein hyviä ja kaikkia vaihtoehtoja sai kasvisversiona. Paikan juju oli, että kasaat itse hampurilaisen salaattibaarin antimista.

Kakkuvälipalan ja hampurilaisillallisen jälkeen olo oli lievästi sanottuna ÄHKY. Lähdimme siis kävelylle lähipuistoon sorsien luo ja hilluimme ympäri little league kenttää kunnes tuli pimeätä. Illalla poika pisti pystyyn nukkumaanmenoprotestin, mutta onneksi ehdimme sentään katsoa yhden jakson lisää House of Cardsia. Varsin koukuttava sarja, suosittelen. Netflix on seurannut katsojatilastoja ja joku on katsonut kaikki 14 uutta jaksoa putkeen vain kolmen minuutin yhteenlasketuilla tauoilla. Melkoinen suoritus.

While you were sleeping

Synttäripäivän vietto jatkui eilen rauhallisissa merkeissä pojan päikkäreiden ajan. Pari palaa herkullista Whole Foodsin kakkua – suklaa ja tiramisu. Isot kupit kahvia ja pari jaksoa House of Cardsia! Kakkua jäi muuten yli, joten samalla agendalla jatkamme nyt President’s Dayn siestaa. Sohva kutsuu, pakko mennä.

Illalla sitten luvassa synttäripäivän loppuosa jos poika suostuu menemään ajoissa nukkumaan ja ehdin koneelle. Hän on viime aikoina välillä heittäytynyt ihan mahdottomaksi iltaisin…

Sankari

Herätys laululla.
Pojan askartelema kortti.
Banaanilettuja aamupalaksi.
Sohvalöhöilyä.
Satojen kanavien joukosta löytynyt Suomen matsi.
Ja päivähän on vasta aluillaan…

Hyvää puolipyöreätä syntymäpäivää rakkaani!