Tag Archives: taapero matkustaa

Päivä kansallispuistossa – mini road trip II

Nukuttuamme ja leikittyämme pienessä Bridgeportin kylässä (joka oli niin pieni ettei siitä oikein ole mitään kerrottavaa) matkamme jatkui läpi Sierra Nevadan vuorten kohti määränpäätämme. Ohitimme vaikuttavan Mono Laken ja etenimme kohti Yosemiten kansallispuistoa käyttäen itäisintä reittiä Tioga passin kautta.

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

Onneksi valitsimme tämän reitin, sillä se oli niin uskomattoman kaunis. Toinen toistaan vaikuttavampia kallioseinämiä (joista yksi muistutti erehdyttävästi paviaania), peilikirkkaita vuoristojärviä, puroja, vesiputouksia – you name it! Jos joku päivä palaamme Yosemiteen, tänne on ehdottomasti tultava asuntoauton, supin ja kalastusvehkeiden kanssa. Telttailemaan minua ei sinne saisi, sen verran suuri kunnioitukseni karhuja kohtaan on.

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

Hurautimme alas Yosemite Valleyyn, jossa oli ihmisiä tungokseksi asti. Sieltä oli kuitenkin hienot näkymät Half Domelle, joka taitaa olla puiston kuuluisin. Syötyämme laaksossa lounaan matka jatkui ja saavuimme rannikolle jo alkuillasta. Ajoa tuli viisi-kuusi tuntia päivässä ja vaikka kaikki sujui hyvin, totesimme molemmat että tämä riitti oikein hyvin. Päätös vaihtaa iso road trip uuteen Mauin matkaan oli ollut oikea.

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

1000 km, 36h – mini road trip I

Koska viimeisille viikoille suunnittelemamme road trip Kaliforniasta Denveriin vaihtuikin toiseen Haivaijin matkaan, jäi muutama matkakohde tietysti näkemättä. Näistä tärkein oli Yosemiten kansallispuisto, jonne päätimme tehdä mini road tripin. Matkasuunnitelma oli melko kunnianhimoinen; lähtö aikaisin lauantaiaamuna ja paluu rannikolle sunnuntai-illaksi. Kansallispuiston lisäksi reittiin kuului Bodien aavekaupunki ja yöpyminen Bridgeportin kylänpahasessa. Menomatkalla teimme ex tempore pysähdyksen Jamestownin junamuseossa, josta jo kerroinkin.

Kipusimme ensimmäisen päivän mittaan aina korkeammalle ja pohdimme laakson, solan ja creekin eroja ajaessamme slalomia kiemurtelevia vuoristoteitä pitkin. Näimme lumisia huippuja ja saavuimme suunnitelmien mukaan Bodieen iltapäiväksi. Se on yksi parhaiten säilyneistä aavekaupungeista Kaliforniassa. 1880-luvulla vuoriston kultakaivoskaupungissa asui peräti 10 000 ihmistä. Sieltä löytyi niin punaisten lyhtyjen alue kuin Chinatownkin. Nelisen kymmentä vuotta myöhemmin kaivoksen ehdyttyä asukkaat muuttivat hiljalleen pois ja paikasta tuli myöhemmin kansallinen historiallinen nähtävyys.

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

Kerran elämässä

Reissukertomukset ovat jääneet pahasti jälkeen arjen pyörteissä ja pitkin kevättä toistuvien sairastumisten johdosta. On kuitenkin vielä kerran palattava huhtikuiselle Las Vegasin reissuillemme ja kertoa unohtumattomasta retkestä jonka teimme Grand Canyoniin. Grand Canyon itsessään on jo uskomatottoman kaunis, mutta unohtumattoman retkestä teki se että matkamme kanjoniin taittui helikopterilla. Ensimmäinen kerta meille kaikille, saa nähdä jääkö viimeiseksi.

kummelikopplan

kummelikopplan

Ennen lentoa minua jännitti todella paljon. Paikkoja ei saanut valita vaan kaikki matkustajat punnittiin ja paikat jaettiin sen mukaan. Kuumuus ja ahtaus vain pahensivat jännitystä kun kiristimme turvavöitämme. Sylissä matkustava taapero toi tietysti kaikkeen pienen lisämausteen. Kuitenkin heti kun kopteri lähti liikkeelle ja ilmastointi taas pelitti, jännitys katosi. Matkustusmuotona helikopterilento oli todella mukava, varsinkin tyyneellä kelillä. Tahti tuntui hitaan leijuvalta, vaikka todellisuudessa etenimme kovaa vauhtia. Loistavat näkymät ja lentoaikaa Arizonan puolelle alle tunti (vrt. bussiretki kanjoniin olisi kestänyt koko päivän).

kummelikopplan

kummelikopplan

Matkalla näimme mm. Hoover Damin ja Colorado Riverin. Lentäjä toimi myös oppaana ja selosti näkymiä pitkin matkaa kanjoniin. Laskeuduttuamme kanjoniin kilistelimme skumpalla ja napsimme kuvia samalla kun yritimme pitää pojan aisoissa. Paluumatkalla kopteri kävi tankkaamassa kanjonin katolla ja loppumatkan lentäjä soitti kasariklassikoita selostamisen sijaan meidän tuijottaessa maisemia. Aika rentoa!

kummelikopplan

kummelikopplan

Teitä varmasti kiinnostaa kuulla miten poika pärjäsi tällä lennolla? Treenasimme pitkin kevättä kotona helikopterissa oloa. Puhuimme siitä kuinka pitää istua kiltisti paikallaan ja korvien päällä pidetään kuulosuojaimia. Valmennuksesta oli varmasti hyötyä sillä kuulosuojaimet pysyivät päässä melkein koko ajan. Pienille lapsille ei ollut omia suojaimia, joten veimme omat mukanamme. Unohdin pakata ne, mutta onneksi Amazon ehti toimittaa uudet hotellille ennen lentoa. Maisemat jaksoivat kiinnostaa jonkin aikaa, jonka jälkeen ipadin piirretyt pitivät rauhallisena. Pienen jaloittelun jälkeen kanjonin pohjalla paluumatka sujui muistaakseni oikein rennosti ja kopterilentoa muistellaan edelleen lähes päivittäin.

kummelikopplan

Uutta arkea etsimässä

Täällä sitä nyt ollaan. Tyynenmeren rannalla Half Moon Bayssa. Asettuminen on sujunut mukavasti pienestä jetlagista ja sairastelusta huolimatta. Rokon kanssa ollaan jo voiton puolella. Poika on taas oma iloinen itsensä, hän pystyy syömään ja ainoastaan rakkulat muistuttavat enää siitä että entero kävi kylässä.

Viiden tunnin lento Havaijilta Oaklandiin oli todella rankka kokemus. Kuvitelkaa pieni lapsi joka ei ole syönyt paria pientä suolakeksiä enempää kolmeen päivään, jolla suu on niin täynnä rakkuloita että pelkkä veden juominenkin aiheuttaa kirkumista kivusta eikä päiväunista ole tietoakaan. Olisin tehnyt mitä vain että se olisin ollut minä joka sairastaa pojan sijaan. Perille pääsimme kuitenkin ja paremmin nukuttu yö lentokenttähotellissa auttoi kummasti. Havaijin muistelua saatte lukea myöhemmin vielä kyllästymiseen asti.

Pikkuisen tulee kyseenalaistettua valintaamme asua merenrannassa, sillä täällä on ihan eri ilmasto kuin piilaaksossa. Halusimmeko jo kokea “Suomen kesän”, kun voisimme vielä nauttia laakson lämmöstä? Kyllähän me sen tiesimme, mutta eilinen retki hakemaan rattaita säilöstä kavereiden luota konkretisoi eron. Rannassa oli utuista ja +15, kun laaksossa puolestaan aurinkoista ja +27.

Toki täälläkin aurinko on paahtavan kuuma kun se päättää näyttäytyä, pihassa kasvaa palmu sekä useita sitruunapensaita ja meri näkyy olohuoneesta, keittiöstä ja terassilta. Katselen myrskyistä merta parhaillaan kun naputtelen konetta. Eiköhän tästäkin tule hyvä unohtumaton, erilainen kokemus. Parin päivän päähän tännekin luvataan yli kahdenkymmen asteen päivälämpötiloja!

kummelikopplan

 

Ha-waikiki

Saari vaihtui lauantaina puolen tunnin lennon myötä Mauista Oah’uksi. Kun kerroimme ihmisille loman alkupuoliskolla että vaihdamme saarta ja asetumme Honolulun Waikiki Beachille, kuulimme kommentin it’s overwhelming monen monta kertaa. Siltä se todellakin tuntuikin saavuimme rauhalliselta paratiisisaarelta sateenkaariosavaltion pääkaupungin rannalle.

En tiennyt mitä odottaa, mutta Waikiki nimi oli tuttu Hotelli -pelistä jota pelasimme ahkerasti ystäväni luona yläasteella. Jos olisi luottanut liikaa pelin antamaan mielikuvaan olisi pettymys ollut suuri. Olkikattoisten majojen tilalla kun onkin pilvenpiirtäjähotelleja… Poika kutsuu paikkaa Ha-waikikiksi ja viihtyy täälläkin mainiosti, äärimmäisen sopeutuvainen ja kokenut reissumies kun on. Huomenna otamme vuokra-auton ja lähdemme kiertämään saarta. Eiköhän täältäkin löydy paratiisisaaritunnelmaa!

kummelikopplan

kummelikopplan

Meidän Las Vegas – osa II

Ensivaikutelma Las Vegasista oli, että strippi kasinoineen on kuin suuri ruotsinlaiva keskellä aavikkoa. Ruotsinlaiva, jolla kuitenkin on tasoja paljon enemmän kuin A, B ja C. Porukka edusti myös koko tulotason skaalaa. Yöelämää emme pahemmin nähneet mutta ihmettelimme kasinoita kävelemällä (!) stripiä edestakaisin melkein päästä päähän. Kilometrejä kertyi ihan vahingossa päivässä 13.

kummelikopplan

Miten sitten summaisi ison huvipuiston nimeltä Las Vegas Strip?

  • Neonvaloja. Loputtomasti.
  • Huvipuistoja.
  • Suihkulähteitä. Bellagio Fountains on must see! Koko perheen suosikki!
  • Tuliesityksiä.
  • Musiikkia.
  • Katutaiteilijoita.
  • Elviksiä. Näimme tosin vastoin odotuksiamme vain kaksi.
  • Ravintoloita. Mäkistä Michelin tason paikkoihin. Kaikilla huippukokeilla tuntui olevan oma ravintola stripillä.
  • Kasinoita jokainen omalla teemallaan, joiden kokoa on mahdotonta arvata mutta tuntui kuin olisi kiertänyt itiksen kokoisessa ostoskeskuksessa kun vaelsi yhden kasinon pohjakerroksen läpi. Ja kasinoita on kymmeniä. Ei ihme että kilsoja kertyi.
  • Kauppoja ja ostoskeskuksia.
  • Esityksiä Celine Dionista Blue Man Groupiin.
  • Yökerhoja.

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

Rattailla oli helppo liikkua, mutta iltaa kohden kadut alkoivat olemaan melko tukossa. Kasinoissa sai kulkea lapsen kanssa, mutta pelikoneiden luo ei alaikäisellä ollut asiaa (vaikka kovasti mieli teki). Ulkona porukka kulki jättimäiset slurpee drinkit kädessään, mutta ainakin iltakahdeksalta meno oli kuitenkin vielä siistiä. Jos menisimme uudestaan Las Vegasiin valitsisimme varmasti Ceasars Palacen hotelliksemme. Sen maanalainen replika piazzasta ja ostoskadusta oli aivan mahtava ja kasino itsessään oli vaikuttava ja loistavalla paikalla.

kummelikopplan

kummelikopplan

Las Vegasin yöllinen tarjonta jäi meiltä kokematta, mutta pääsimme kuitenkin livahtamaan date nightille viimeisenä iltana. Pysyttelimme helppouden vuoksi MGM Grandissa, jossa söimme herkullista sushia Shibuyassa, joimme mojitot Centrifugessa samalla kun ihmettelimme Hakkasan yökerhon loputonta jonoa. Pelasimme vähän yksikätisillä ja mies kokeili systeemiään rulettikoneilla. Taisimme jäädä omillemme, mikä on ihan hyvä lopputulos Vegasissa. Pelatessa drinkit ovat ilmaisia, joten nekin lasketaan mukaan poistuimme voittajina.

kummelikopplan

kummelikopplan

Meidän Las Vegas – osa I

Matkakertomusten aloittaminen on jotenkin aina vaikeaa. Tapahtunutta, nähtyä ja kerrottavaa riittää vaikka kuinka ja kuvia on satoja. Yritän nyt kuitenkin tarttua toimen ja tiivistää parin viikon takaisen neljän päivän Las Vegasin lomamme pariin kirjoitukseen – toivottavasti jaksatte lukea… Las Vegas tunnetaan syntisenä kaupunkina, joka ei koskaan nuku.

Uhkapelejä, seuralaisia, allasbileitä ja yöelämää on tarjolla 24/7, mutta kyllä kaupungilla on tarjottavaa myös lapsiperheille ja isovanhemmille. Hotellit itsessään ovat jo mahtavia viihdekeskuksia, joissa löytyy vähintään upeita altaita, ravintoloita ja kauppoja.

kummelikopplan

Kun päätimme lähteä Las Vegasiin meidän kriteerit majoitukselle oli, että hotelli on lähellä stripiä, huoneessa on minikeittiö, lapsilla (=alaikäisillä) on pääsy altaille eikä hotellin tarvinnut olla kasino. Vegasissa hotellit ovat edullisia, joten perus s-hotellin hinnoilla saa enemmän kuin mukavat puitteet. Kasinoissa saa polttaa, joten valitsimme majoitukseksi penthouse sviitin (ei sentään ylin kattohuoneisto) Signature at MGM Grand hotellista. Signaturen kolme tornia ovat osa MGM:n massivista kasinokompleksia mutta sijaitsevat siitä erillisinä ja ovat rauhallisia ja savuttomia. Signaturen joka tornilla on oma uima-allas ja lisäksi MGM:n palvelut sekä allasalue kuuluivat pakettiin ja sinne oli helppo kulkea.

kummelikopplan

kummelikopplan

kummelikopplan

Meillä oli todella iso huone hervottoman isolla kylppärillä, jossa oli myös poreamme. Lisäksi huoneessa oli parveke, mutta sinne kaksi kolmasosaa perheestä ei pahemmin uskaltautunut. Perheen nuorinta huoneen sijainti 32:ssa kerroksessa ei taas haitannut yhtään. Parvekkeen lasilaitojen läpi oli mukava bongata autoja ja muuta kivaa…

kummelikopplan

kummelikopplan

Me lensimme Las Vegasiin San Franciscosta Long Beachin kautta. Ajomatka olisi kestänyt puoli vuorokautta, joten tällä kokoonpanolla lento oli järkevämpi. Valitettavasti ensimmäinen lentomme oli pahasti myöhässä ja saavuimme perille vasta iltayhdeksän jälkeen. Ensimmäinen iltapäivä ja ilta menetettiin siis siinä, mutta onneksi Long Beachin osittainen ulkoilmakenttä on mitä mainioin paikka viettää vähän aikaa. Pääsivätpähän isovanhemmat tavallaan Losiinkin tällä tavalla.

Päivät kuluivat melko samalla kaavalla. Aamusta altaalle ja illalla stripille. No yhdelle aamulle oli suunnitelmissa vähän poikkeavaa ohjelmaa, mutta siitä lisää myöhemmin! Ensimmäisenä päivänä kokeilimme MGM Grandin altaita. Sekosin laskuissa kuinka monta allasta alueella oikein oli. Asetuimme villin virran, matalan altaan ja vesiputouksen läheisyyteen. Poppi raikasi ja tarjoilu pelasi. Meno oli säädyllistä, vaikka altailla oli alkoholitarjoilu ja monet selvästi parantelivat edellisen päivän oloaan palmujen varjossa.

kummelikopplan

kummelikopplan

Seuraavina päivinä tyydyimme mukavuudenhaluisina oman tornimme altaisiin, joista riitti enemmän kuin tarpeeksi iloa meidän pienelle vesipedolle. Hän ei tainnut poistua altaasta kuin syömään ja me vuorottelimme miehen kanssa vahtivuoroa altaassa.

kummelikopplan

Mahtavaa jos olet jaksanut lukea näin pitkälle! Stripin ihmeellisestä maailmasta ja “kerran elämässä” aamusta seuraa jatkoa myöhemmin.

Roskis-Tarzan

Unohdin kokonaan kertoa teille mitä meidän vuokra-autolle sattui San Diegon reissulla. Kun tulimme kämpille rannalta roska-auto oli juuri tekemässä rundiaan naapurustossa. Meidän talon ja auton kohdalla oli kaksi roskista. Kun roska-auto oli laskemassa ensimmäistä roskasäiliötä alas, se tarttui matalalla roikkuvaan sähköjohtoon ja tipahti siitä nätisti maahan. Toisen säiliön kanssa ei mennytkään yhtä hyvin vaan roskis jäi keinumaan johdosta ja osui tietysti autoomme. Seurasimme suut auki talon kulmalla tapahtumaa.

kummelikopplan

Roska-auton kuljettaja kävi nostamassa säiliön alas ja jatkoi tyytyväisenä matkaa seuraavalle talolle. Juoksimme auton luo tarkistamaan vahinkoa ja sen jälkeen mies pysäytti roska-auton. Paikalle tuli kuljettajan esimies ja myöhemmin myös poliisi. Onneksi osuma ei tehnyt pahaa jälkeä autoon, mutta todennäköinen lasku siitä kyllä seuraisi vuokrayhtiöltä. Seuraavana päivänä meillä tuli kiire La Jollasta kentälle ja mahdollinen lommon selvittely stressasi tietysti.

Koneen lähtöön oli alle tunti, kun pääsimme perille. Auto oli kaiken lisäksi tankkaamatta kun mistään ei löytynyt bensa-asemaa. Voitte varmasti kuvitella tunnelman autossa siinä vaiheessa. Minä olin valmiina rientämään check-iniin pojan kanssa ja mies jäisi selvittelemään auton asioita. Meidän onneksemme virkailija kyllä katsoi hetken lommoa, muttei sanonut mitään. Kuitti kouraan ja lähtöselvitykseen. Huh. Ehdimme jopa syödä ja poika sai oman paikan lähes tyhjästä koneesta. Siinä hän istui kiltisti autoistuimessaan ja nautti in-flight entertainmentistä. Ihmettelimme molemmat miten lento-osuus voi olla matkan rentouttavin osa? Toisaalta kokenut pikkumatkailijamme oli jo kymmenennellä lennollaan, hänhän osaa jo tämän homman.

Taapero lentää

Nyt kun pitkästä lennostamme San Franciscoon on ehtinyt kulua yli kuukausi ja seuraavaan lentoon on pari päivää, on aika summata miten lentäminen sujui meiltä taaperon kanssa. Käsimatkatavarat yritimme pitää mahdollisimman minimissä, mutta kuten alla olevasta listasta näkyy tavaraa riitti joka tapauksessa. Lentoja meillä oli kaksi, tiukka vaihto ja matkustusaikaa yhteensä noin vuorokausi. Lyhyellä lennolla pärjää onneksi paljon pienemmällä varustuksella.

Lennolle mukaan

  • imeskeltäviä soseita
  • sosepurkkeja (jos lapselle ei kuulu aterioita koneessa)
  • maissinaksuja ja muuta naposteltavaa
  • maitoa, pillimehua + mehujehu
  • vesipullo
  • ruokalappu
  • kirjoja
  • pikkuautoja
  • värikyniä ja paperia
  • ipad
  • unilelut
  • tyyny
  • vaippoja
  • wipseja
  • vaihtovaattet (myös vanhemmille)
  • mini grip / roskapusseja likapyykille
  • sateenvarjorattaat / kantoväline portille asti
  • valjasreppu

Pakkasin pojan ruoat, lelut ja tarvikkeet trolleyyn omiin pusseihin jotta ne saisi nopeasti kaivettua esille. Pakkasin lisäksi pienempään olkalaukkuun ne jutut mitä tiesin meidän lähes heti tarvitsevan, eli esimeriksi pari vaippaa ja wipesit, vaihtovaatteet, vesipullo, snacksit ja seuraava ateria. Näitä sitten täydensin matkan varrella. Lelut olivat myös omassa pussissaan ja se oli helppo ottaa esille ylälokerosta tarvittaessa.

Meidän paikoilla oli omat screenit, mutta niistä ei ollut ollenkaan pojan viihdyttäjiksi. TV-kaistalta ladatut pari tuttua Franklin -jaksoa Pikku Kakkosesta toimivat parhaiten pojan rauhoittajana. Hän vuorotteli meidän sylien välillä ja istuimme myös vuorotellen lattialla penkkien edessä. Meillä oli baby cot paikka, joten jalkatilaa oli normaalia enemmän. Tyynyn avulla penkkiemme välisestä käsinojasta sai myös hyvän istumapaikan. Kiinnostusta leluihin tai kirjoihin riitti ehkä viisi minuuttia ja sitten taas mentiin pitkin käytäviä. Koneessa aikuisten kannattaa ruokailla vuorotellen ja pyytää lentoemoja tuomaan lapsellekin ruokaa jos annoksia jää yli.

kummelikopplan

Miten pitkä lento on ennen lapsia tuntunut tuskalta? Nyt ajatus siitä että saisi istua rauhassa kahdeksan tuntia leffoja katselleen ja ehkä vähän nukkuen tuntui suurelta luksukselta. No näillä varusteilla, pitkällä pinnalla ja vuorottelulla selvisimme kuitenkin perille asti. Onneksi ylihuomenna on vain reilun tunnin lento tiedossa. Toivottavasti tästä on jotain apua myös muillekin reissua suunnitteleville.