Kolme vuotta kummelikopplania!

Eilen kummelikopplan täytti kolme vuotta. Koko homma alkoi kun teimme lähtöä Palo Altoon isoveljen ollessa nelikuinen. Nyt kolme vuotta myöhemmin perheessä on taas pikkuvauva ja väliin mahtuu niin muuttoa, töihin paluuta kuin pari Kalifornian jaksoakin. Eniten blogia luetaan tiistaisin ja eniten käyntejä tulee aamuseitsemältä. Näköjään aika moni muukin aloittaa päivän surffaillen. Tekstiä on kertynyt yli 600 postauksen verran vaikka kuluneen vuoden aikana kirjoitustahti on ollut aivan surkea.

Paluu töihin ja puolen vuoden kokemus ruuhkavuosista sairasteluineen ei jättänyt paljon motivaatiota, aihetta tai aikaa kirjoitella. Pikkuveljen synnyttyä taas olisi paljon mitä haluaisi saada taltioitua (vauvakirja kun huutaa tyhjyyttään), mutta edelleenkin on vaikea ottaa aikaa istua koneelle ja kun on nukkunut huonosti viimeiset kuukaudet ei ole ihme ettei tekstiä synny. Täällä löytyy erittäin osuva artikkeli väsymyksestä!

Väsymyksestä huolimatta, vuosi on ollut mahtava täynnä suuria ihania mullistuksia! Kiitos että pysytte mukana!

Tuplana – jo toistamiseen

Sunnuntaina porskutimme aamusta iltaan ilman päikkäreitä ja kun sama ilmiö toistui eilen, tartuin luuriin ja varasin taas ajan lastenlääkäriin. Intuitio oli oikeassa ja uusi tulehdus löytyi pojan molemmista korvista. Viimeksi korvakipu haittasi nukkumaanmenoa iltaisin, nyt näköjään päivisin. Uusi kuuri on nyt aloitettu ja toivomme sen tepsivän. Kevään flunssat saisivat nyt myös olla tässä. Kahdesta kuukaudesta olemme olleet terveinä pari viikkoa. Onneksi pieni potilas on kuitenkin täynnä energiaa ja hyväntuulinen.

Pipi öra – aivan oikein!

Pitkän päivän ilta

Saavutetuista eduista ei hevillä halua luopua ja sen sain kokea konkreettisesti tänään kun poika syystä tai toisesta ei nukkunut päiväunia lainkaan. Normaalisti hän simahtaa rattaisiin kahdeltatoista ja nukkuu puolisentoista tuntia. Ja sen pituinen siesta tulee todellakin tarpeeseen. Sillä ajalla ehtii tehdä ruokaa, pestä pyykkiä, siivota, kirjoitella blogia ja jos hyvin käy myös levätä hetken itse.

Tänään uni ei maistunut lukuisista nukutusyrityksistä huolimatta ja jossain kohtaa oli vain pakko luovuttaa. Neljän maissa sankari tosin tipahti pariksi minuutiksi kun kävelimme ympäri naapurustoa leikkiauton kanssa. Pieni tankkaus rusinoilla ja kundissa riitti virtaa iltakahdeksaan asti, jolloin simahti kesken iltasadun. Ennen tätä kävimme vielä koko perheen voimin puistossa katsomassa suihkulähdettä ja poika käveli koko matkan kotiin työntäen autoaan itse. Miten ihmeessä tuota virtaa oikein riittää?

Pahimpaan koti-ikävään

Kolmas flunssayö takana ja kolmas flunssapäivä menossa. Ja voin sanoa, että sen kyllä huomaa. Positiivista tälle päivälle on, että olen onnistunut tekemään nenäfridan käytöstä mieluisan leikin. Ennen ei ollut mitään asiaa sen kanssa lähellekään, mutta nyt poika kikattaa ja antaa niistää koko ajan. Stora räkä, jee! Ehkä me näin vältymme uudelta korvatulehdukselta.

Kun asiat eivät mene kuin pitäisi, univelka painaa ja perheenjäsen ei voi hyvin iskee tietysti koti-ikävä. Ystävien ja perheen lisäksi salmiakki ja ruisleipä nousevat korkealle tarvelistalle. Ruisleipää saisi tilattua New Yorkista, mutta salmiakkia löytyy onneksi lähempää! Vain kymmenen minuutin ajomatkan päässä on lähin World Market, joka on outo sekatavarakauppa mikä myy huonekaluja, sisustustuotteita, leluja ja “eksoottisia” ruokia. Toissa lauantaina teimme sinne tutustumismatkan ja palasimme viidenkympin salmiakkisäkin kanssa kotiin. Luulisi riittävän joksikin aikaa!

Hyppy kesäaikaan

Perjantaina tuntui pitkästä aikaa, että nyt kaikki ovat terveitä ja fiilis on hyvä. Lenkkeilin (!!!) parin kilometrin päähän Whole Foodsin viereiseen leikkipuistoon. Sama lenkki takaisin, vaunujen alakori täynnä ostoksia. Hyvä minä! Viikonlopuksi oli paljon suunnitelmia ja perjantaifiilis korkealla. Söimme hyvin ja katsoimme pitkästä aikaa elokuvan. Oscar voittaja Gravity valikoitui sopivan kestonsa perusteella, vain 90 minuuttia. Jännittävä leffahan se oli, mutta että paras elokuva – enpä tiedä…

Viikonloppuidylli sai erilaisen käänteen, kun perjantain ja lauantain välisenä yönä poika alkoi huutamaan, aivastelemaan ja muuttui aina vain tukkoisemmaksi. Perhanan flunssa iski taas. AB-kuurin päättymisestä ei ollut ehtinyt kulua edes viikkoa. Lähdimme kuitenkin lauantaina suunnitelmien mukaan liikkeelle, mutta iltapäivällä kurvasimme taas lastenlääkäriin. Korvat toistaiseksi ok ja nyt toivotaan että flunssa väistyisi nopeasti.

Viime yö meni ehkä aavistuksen paremmin kuin edellinen. Nousimme vasta yhdeksän jälkeen ja hurrasin, ettemme ole heränneet niin myöhään ikuisuuteen. Aamu tuntui kuluvan tosi hitaasti, kunnes yhtäkkiä tajusimme että täällä on siirrytty kesäaikaan yön aikana. Puhelimet olivat tietty kesäajassa ja seinäkellot tunnin jäljessä. Sääennuste lupaa seuraavat puolitoista viikkoa +24 ja aurinkoa, joten ehkä kohta uskaltaa jo julistaa kesän alkaneen. Kahdenkymmenen asteen raja meni jo rikki ennen aamukymmentä ja tänään on hame & toppi -päivä!

PS. Mies huikkasi juuri, että altaan vesi on jo +17!

Sankarin toiveesta

Päivänsankari sai valita mitä haluaa synttäreinään tehdä. Lähteäkö johonkin päiväreissulle vai ottaa iisimmin kotiseudulla. Hän valitsi jälkimmäisen, sillä tulevana viikonloppuna on luvassa reilusti reissaamista San Diegon matkan muodossa!

Synttäri-iltapäivänä lähdimme käymään Junior Museossa, missä mies ei vielä ole ollut mukana. Poika oli jo kuin konkari ja johdatti isänsä pienen oppaan elkein eri eläinten luo. Mies joka rakastaa eläimiä oli yhtä fiiliksissä kuin paikan lapset.

Junior Museosta matka jatkui kodin lähikulmilla olevaan hampparipaikkaan Jeffrey’s Hamburgersiin. Paikka on näyttänyt kivalta, sellaiselta vanhan ajan dineriltä kun olemme ajaneet ohi. Valitettavasti paikka oli pienehkö pettymys, kun tilaukset otettiinkin tiskiltä ja sali muistutti enemmän hampurilaisketjua kuin dineriä. Itse hampurilaiset olivat oikein hyviä ja kaikkia vaihtoehtoja sai kasvisversiona. Paikan juju oli, että kasaat itse hampurilaisen salaattibaarin antimista.

Kakkuvälipalan ja hampurilaisillallisen jälkeen olo oli lievästi sanottuna ÄHKY. Lähdimme siis kävelylle lähipuistoon sorsien luo ja hilluimme ympäri little league kenttää kunnes tuli pimeätä. Illalla poika pisti pystyyn nukkumaanmenoprotestin, mutta onneksi ehdimme sentään katsoa yhden jakson lisää House of Cardsia. Varsin koukuttava sarja, suosittelen. Netflix on seurannut katsojatilastoja ja joku on katsonut kaikki 14 uutta jaksoa putkeen vain kolmen minuutin yhteenlasketuilla tauoilla. Melkoinen suoritus.

1,5 vee

Tänään meidän pieni mies täyttää puolitoista vuotta!

Puolitoistavuotiaamme on erittäin utelias, iloinen, aktiivinen ja peloton. Hän kyllästyy helposti ja näyttää turhautumisensa kovaäänisesti. Hänessä asuu toisinaan myös pieni drama queen. Odotan innolla varsinaisen uhman alkamista…

Arki ihanan puolitoistavuotiaan kanssa on vauhdikasta. Aamupäivät riennämme kerhoissa ja iltapäivät vietämme ulkona puistossa. Siellä tietysti kaikkiin korkeimpiin liukumäkiin pitäisi päästä ja alas sukelletaan pää edellä. Autot ja palapelit kiinnostavat. Kaikki henkilöautoja suuremmat autot ovat paa-paa autoja.

Poika osaa syödä itse ja juo hienosti mukista tai lasista. Hän puhuu paljon, mutta osittain omaa kieltään jota kukaan muu ei ymmärrä. Uusia yksittäisiä sanoja pulpahtelee esiin lähes päivittäin, uusimpina kan (kanna), oppa (upp) ja bussen. Oman nimen sanomista harjoiteltiin viikonloppuna ja tyttöystävän nimen lausuminen sujuu jo ennestään hienosti!

Nukkumispuolella olisi vielä parantamisen varaa, mutta kaipa parempia öitä vielä joskus on luvassa. Siitä tulikin mieleen, ett yksi hammas tuli taas viime viikolla esille, ehkä se on syynä viime aikojen repaleisiin öihin..?

 

Ennen kuutta…

Tänään heräsimme 5:48, mikä on aivan liian aikaisin. Puoli seitsemän on ollut sellainen raja, jonka jälkeen tuntuu inhimilliseltä herätä. Jos jotain positiivista pitää tästä varhaisesta aamusta hakea, niin poika nukkui heräämiseen asti omassa sängyssään. Bonuksena koko perhe sai reilusti laatuaikaa ennen miehen työpäivää.

Jotain tälle rytmille on tehtävä sillä kahden viikon sisällä kellot siirretään talviaikaan, enkä suostu aloittamaan päivää viiden aikoihin. En ole koskaan ymmärtänyt miksi kelloa pitäisi siirtää kesä-/talviaikaan. Perheellisenä se on vielä astetta hauskempaa…

Kuva täältä.

17

Pari viikkoa sitten pojalla tuli 1v ja 5 kk täyteen. Arki rullaa vauhdilla ja kohta vietämme jo 1,5v päivää… Kuukausi sitten pari hammasta ilmestyi pitkän odotuksen jälkeen ja aavistin että lisää oli tulossa. Ihan viikossa niitä ei ilmestynyt, mutta kuukauden sisällä poika sai kuitenkin kuusi uutta hammasta. Hampaita on nyt 14 ja enää puuttuu viimeiset poskihampaat ja ala-kulmahampaat.

Koko perhe syö nykyään pääosin samaa ruokaa. Avokadopasta on selkeästi suurta herkkua. Sitä menee pari kulhollista kerralla. Ei olekaan ihme, että poika oppi viime viikolla sanomaan pasta. Sanoja tulee kokoajan lisää. Toistaiseksi mennään edelleen yksittäisillä sanoilla tai tavuilla, tai no osaahan hän hokea nå men, nå men kun jokin oikein harmittaa. Poika tunnistaa hienosti kuvista esineitä tai eläimiä ja osaa matkia sekä kissaa, koiraa että leijonaa. Monikäyttöisin sana kakka tarkoittaa ainakin kuutta eri asiaa. Se voi olla sitä itseään, vaippa, pissa, ankka, kvak kvak tai tack tack. Täytyy aina asiayhteydestä päätellä mistä näistä milloinkin on kyse.

Poika rakastaa ulkoilua ja viihtyy leikkipuistoissa todella hyvin. Suosimme aidattuja puistoja, joista ei pääse livahtamaan karkuteille. Liukumäet ovat parhaita. Pienet sekä isot. Niihin poika kiipeä hienosti ja laskee mieluiten pää edellä alas. Yritän kovasti opettaa, että lasketaan jalat edellä istuen, mutta iskä taitaa suosia (lue sallia) pää edellä tyyliä… Keinuminen on melko tylsää, mutta pallon potkiminen ja piiloleikit ovat hauskoja. Lapioiden ja muiden lelujen vieminen toisten käsistä ja hiekkakkakkujen rikkominen ovat myös pop.

Olemme viimein luopuneet iltamaidosta, jota poika pitkään lipitti nokkamukista kylvyn jälkeen. Nykyään kaikki maito juodaan ruokapöydässä. Päikkäreille poika nukahtaa itsekseen vaunuissa ja iltaunille olemme nyt muutaman viikon ajan pyrkineet rauhoittamaan häntä iltasatujen jälkeen omassa sängyssään. Yöt ovat olleet katkonaisia, sillä poika oli flunssassa melkein koko syyskuun. Nyt kun hän on ollut terve yli viikon, olemme saaneet kokea taas vähän rauhallisempia öitä. Toivottavasti menee pitkä tovi ennen seuraavaa pöpöä…

Kuun vaihteessa meillä on 1,5v neuvola, jolloin kuulemme pitkästä aikaa pojan mitat.

Minun hetkeni

Iltapäiväunet kutsuivat. Nyt on tauon paikka. Merituulen puhaltaessa on hyvä nukkua.

Sillä välin mami ottaa hetken iisisti. Wlan kuuluu rantaan asti, kylmä zero vieressä ja pari kirjaa. Nyt nopeasti niiden kimppuun ennen kuin tämä hetki on jo ohi…